torstai 18. tammikuuta 2018

Median kultamussukat liehuvat sokeina historialle, luonnolle ja arjen saamelaisuudelle

”Saamelaisaktivisti Aslak Holmbergin ihanneyhteiskunnassa saamelaiset siidat päättäisivät asioistaan itse eivätkä maksaisi veroja.”
Voi vain kuvitella millaisia ihania väristyksiä etelän toimittaja koki kirjoittaessaan juttunsa ingressiä. Juttunsa, jonka otsikkokin oli raflaava: ”Saamelaisessa utopiassa valtiota ei olisi”. Toimittaja oli nyt lukujutun päällä. Hän saisi haltuunsa Lapin Kansan viikonvaihdeaukeaman ja sille rynnäkkökivääritaidetta some-seinällään julkaisevan nuoren saamelaisradikaalin julistuksen. Ilman kovin kriittisiä tai reaalimaailmaan vänkääviä välikysymyksiä. Sellaisia, kuten miksi saamelaiset suopunkiterroriaktivistit esittelevät Kalashnikov-rynnäkkökivääreitä poliittisten kannanottojensa kuvittamisessa?
No toisaalta, eihän tuo Lapin Kansan juttu mitään sodanjulistusta sentään sisältänyt. Jutusta odotin näkeväni mitä Aslak suunnitteli saamelaisessa utopiassaan (vielä) asustavien kolonialistikansan edustajien asemaksi. Jutun viimeisessä virkkeessä ja sitaatissa tuo tärkeä tieto lopulta tulikin:
”Suomalaisia ei heitettäisi ulos, mutta esimerkiksi siidojen maankäyttöä koskevissa asioissa heidän tulisi hyväksyä siidojen viheltämä sävel. – Yhteiseloon on jollain lailla totuttu ja totuttava.”
Saamen ”kivääriyhdistyksessä” on tuon mukaan menty jopa pehmeämpään suuntaan kuin mitä 1970-luvun alkuperäiset stalinismista ammentaneet aktivistit olivat. Olen joskus kertonut, kuinka tuolloin saamelainen journalistikollega hotellihuuruissa kertoi suomalaisille tulevan lähtö kohta perustettavasta Saamenmaasta. – Laitamme kepit teille hihoihin ja panemme kävelemään etelään!
Nyt saisimme siis jäädä, jos olemme kiltisti. Toimittaja ei kuitenkaan kysynyt mitä tapahtuisi jos suomalaiset eivät tyytyisikään kuuntelemaan siidojen vihellystä. Esimerkki miten journalismia voi tehdä hampaitta.
Tuota hampaattomuutta osoitti vain hetkeä aiemmin Helsingin Sanomien toimittaja haastatellessaan ”Twitterin päivystävää saamelaista”, helsinkiläistä Petra Laitia. Jutun kuvassa saamelaisnuorten puheenjohtaja Mao Zedong (tyynyssä) kainalossaan kertoo sinisine silmineen Suomen ja suomalaisten saamelaisiin kohdistamasta sorrosta. Toimittaja koettaa samaistua Petran huoleen, vaikka yrittääkin nähdäkseni osoittaa, ettei onnistu ihan kasvamaan kunnon samofiiliksi.
Petra Laitin haastattelu nousee kansanedustaja Mikko Kärnän jakamana vilkkaan keskustelun kohteeksi ylisessä Lapissa. Saamelaisnuorten järjestön nimissä Kärnän menettelyä paheksutaan julkisuuteen, vaikka se oli nähdäkseni aivan normaali tapa nostaa mielenkiintoisia yhteiskunnallisia ajattelijoita suuren yleisön arvioitaviksi. En käsitä miksei Mikko olisi saanut noin tehdä, varsinkin, kun Petran näkemysten kerrottiin somessakin jopa mummojen suulla edustavan saamelaisnuorten ja myös laajasti saamelaisten vallitsevaa näkemystä.
Tuo saamelaisten näkemys median luomana ja välittämänä onkin mielenkiintoinen asia. Miten juuri toimittajien haastateltaviksi valikoituvat moiset aslakit ja petrat? Ja vaikka nämä julkisuushakuiset tyrkyt saisivatkin nuo aukeamansa, mikseivät journalistit jatka aihepiiriä menemällä tapaamaan varsinaisia arjen saamelaisia – ja nimenomaan heitä, jotka eivät välttämättä allekirjoita näiden arjesta ja sen ”kulttuurista” irrallaan elävien ja maailmalla lentelevien eliittipoliitikkojen ja -aktivistien julistuksia.
Onko tällainen yksinääninen ja -silmäinen viikonvaihdejournalismi ihan median päätoimittajien linjausta? Ja jos on, niin missä tarkoituksessa?
Yhtä hyvin tällaisen tarkoituskysymyksen voisi esittää median ohella vaikkapa valtionyhtiö Finnairille, joka asiakaslehtensä Bluewingsin avulla levittää ympäri maailmaa mitä järeintä saamelaisaktivistien propagandaa. Tai jollekin Kone-säätiölle, joka osoittaa ”yhteiskunnan valtarakenteita ravistellakseen” suuren summan euroja johonkin äkkiseltään osin varsin ”ravistelevalta” vaikuttavaan hankkeeseen.
Niin, ehkäpä Finnairissa ja Koneessa on kuunneltu vaikkapa Ylen ykkösen Näkökulma-ohjelmaa, jossa citysaamelainen Juho Keva kertoo kuinka saamelaiset olivat täällä ensin ja kuinka suomalaiset heitä silti riistävät halventamalla alkuperäiskansan kulttuuria tanssimalla feikkisaamenpuvuissaan intiaanitansseja.
Juho Keva ja ehkä monet toimittajatkin ovat lukeneet Johan Turin tarinat siitä kuinka saamelaiset eivät ole mistään tulleet, vaan olleet aina täällä. Vaikka nykyinen arkeologis-geneettis-kielitieteellinen tutkimus on kävellyt nuo tarinat ajat sitten yli, on suomalaisiin kansakouluhistorian ajoilla istutettu syyllisyys lappalaisten ajamisesta Suomenniemeltä lähtien pohjoiseen lujassa. Sillä on hyvä edelleenkin ratsastaa?
Ja vielä pari sanaa saamelaispolitiikassa ja -aktivismissa esillä pidetystä luonnosta ja sen hyödyntämisestä:
Aslak Holmberg, Petra Laiti ja kumppanit ovat viettäneet laavukesää taistelemalla saamelaisten oikeudesta verottaa perinteisesti Tenon lohta. En kertaakaan, ehkä huonosti asioita seuranneena, nähnyt heidän kantavan huolta Tenoon nousevan lohen kannan tulevaisuudesta. Eiköhän erilaisten sääntelyjen perusta ole kuitenkin luonnonlohen kestävän kannan säilyttäminen?
Samoin onko saamelaiskäräjien puheenjohtaja Tiina Sanila-Aikio kertaakaan nostanut saamelaisen poronhoidon uhkana esiin luonnon kulumisen poronhoidon itsensä aiheuttamana? Alkuperäiskansalla ei ole velvollisuutta olla huolissaan tällaisista asioista?
Tottahan Tiinakin Lapin Kansassa ilmoittaa saamelaiskäräjien vastustavan Jäämeren rautatietä, koskapa sen liikenne tappaisi ”satoja poroja”. Hänestä radan suoja-aitaaminenkaan ei ole sallittu vaihtoehto, koska aidat ovat vapaasti laiduntavalle ”saamelaiselle poronhoidolle” (tunnetusti) kauhistus.
Mutta entäpä tukku euroja? Lapin Kansa olisi voinut jälleen kysäistä miten saamelaiskäräjien jyrkkä vastustus mahtaisi käytännössä vaikuttaa koko kansantaloudelle merkittäväksi todettavan miljardihankkeen toteutumiseen. Tai verrata rautatien ja maantieverkon vaikuttavuuksia.
Suhteellisuuksien esiin nostaminen olisi kuitenkin yhdenlaista realismia, joka vaatisi tutkivampaa ja kriittisempää journalistista paneutumista. 

10 kommenttia:

  1. Noita Finnairin ja Koneen tapauksia olen ihmetellyt. Niissäkin olisi medialla kysymisen paikat ihan vain taustalla olevien perusteluiden ja niiden nojalla päätöksiä tehneiden selvittämiseksi.

    VastaaPoista
  2. Historian ja tämän päivän väittämien vertaaminen menee päivän lukujuttujen kirjoittajille liian mutkikkaaksi. Kun Aslakilla on yksinkertainen ja räväkkä mielipide niin sehän on toimittajalle kultamuna. Miksi siis syventyä katsomaan sanojen eriarvoisuus, sorto, alkuperäisyys ja oikeus taakse?

    VastaaPoista
  3. Pitää muistaa että Heikki Tuomi-Nikulan jälkeen Lapin Kansan linja muuttui radikaalisti.Kokkosella on siteitä Partakon suuntaan ja kaikkihan tykkäävät että heillä on alamaisia.Epäilen että tässä tapauksessa koltat ja tunturisaamelaiset ovat Antin sydänystäviä.Myöskin LK Ivalon toimittaja Olli on hurahtanut heihin.Näkeekö hän fetissin saamenpuvissa kun juuri mitään muuta kuvia ei julkaise?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten se oli ne sanonnat miehiä vai marjanpoimijoita ja isännät ja isäntien rengit. Se kun vain tulee joskus mieleen...

      Poista
    2. Renki ei voi olla saamelainen vai saamelainen ei voi olla renki?

      http://aijaa.com/2iQwTd

      Mutta onko rengillä edes lupa käyttää heimovaatteita?

      http://aijaa.com/bX39hw

      Somerolainen rehtori tietää kaiken jo 23v sitten.

      http://aijaa.com/PDpqLo

      Poista
    3. Tahallistahan tuo statuksettomien ja tavallisten saamelaisten ohittaminen on Lapinkin lehdeltä. Siinä näkee millainen on toimittajien etiikka ja halu käyttää valtaa. Ei ihme, että yt-neuvotteluja on riittänyt.

      Poista
  4. Veikko tuossa jo kommnetoi Aslak Holmbergin Lapin Kansassa 13.1.2018 julkaistua haastattelua. Holmbergin mainitsema ajatus saamelaisen järjestäytymismallin kehittämisestä siida/lapinkyläpohjaiseksi on todellakin sellainen, että siihen kannattaisi tarkastella positiivisessa hengessä ja nopeasti nyt kun saamelaiskäräjälaki on auki.

    Holmberg ei tosin ole ensimmäisenä ideaa esittämässä, mutta mitäpä tuosta. Tärkeää olisi, että vaikka järjestelmä olisi kattava ja osien yhteensovittamisen mahdollistamiseksi (kaikkia saamelaisia yhdessä edustavaksi elimeksi) ne (osat) olisivat yhtenäisiä niin ulkoisilta pääpiirteiltään kuin olemuksensa ytimeltä, lainsäädännön pitäisi jättää sopivasti väljyyttä niin että kukin ryhmä saisi hioa oman siidansa/kylänsä organisaation oman tahtonsa ja tuntojensa mukaisesti, ja käyttää osista omia valitsemiaan nimiä. Tämä koskisi kaikkia Kemin Lapin alueella sijaitsevia lapinkyliä.

    Nythän ollaan suunnilleen tällaisessa tilanteessa:
    1) Pohjoissaamelaisilla ei ole siidapohjaista järjestelmää, mutta voisi olla. He tosin menettäisivät nykyisen saamelaiskäräjät sellaisena "kaikkia saamelaisia" edustavana elimenä jossa heillä on enemmistö. Mutta mitäpä tuosta jos tarkoituksena on löytää sopu isommista asioista.

    2) Koltilla on jo esimerkkinä toimiva kyläkokouksensa, jonka asema kohennettaisiin takaisin neuvoa-antavasta päättäväksi määrätyissä asioissa.

    3) Inarilaiset historialliselle Inarin lapinkylälle saisivat oman, kolttien kyläkokousta vastaavan elimensä.

    4) Utsjoen jokisaamelaisilta puuttuu, mutta tässä olisi ensimmäisen tässä mahdollisuus omalle, viralliselle päätöksenteolle ja edustukselle, mikä voisi antaa lisää painoarvoa kalastusasioissa. Erityisesti pitäisi kuitenkin huolehtia, ettei paikallisten lohenkalastajien mahdollista yhtenäisyyttä revitä pitkin etnistä rajaa. Minulla ei ole eväitä tämän pohtimiseen.

    5) Pelkosenniemen-Sallan suunnan metsäsaamelaiset saisivat oman virallistetun elimensä.
    6) Kuusamon suunnan saamelaisuuden mahdollisen selkiytymisen ja elpymisen toteutuessa heille jää mahdollisuus kytkeytyä järjestelmään. Onneksi perustiedot lapinkylän osakkaista ja heidän jälkeläisistään tästäkin ovat olemassa.

    Jouni Kitti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. aitaa tuo siidajärjestelmä jäädä kyydistä saamelaiskäräjälain uudistamisen junasta. Kovin on lyhyt toimeksiantoaika Hallbergin työryhmällä ja sen kuulemiset taitavat rajoittua jälleen pieneen piiriin. Toisaalta kyllä pitäisi olla nyt hereillä saamelaismääritelmän kanssa muistuttamassa statuksettomien saamelaisen olemassaolosta ja oikeuksista. Lehtomäen ja kumppanien lupaukset pian unohdetaan kun Sajoksessa jyrätään.

      Poista
  5. Nämä kirjoitukset täällä ovat kuin hihhuliuskontojen kokouksissta: saarnaaja pitää omia hurmokseen lietsovan avauspuheen, jonka jälkeen seurakuntalaiset todistavat saarnaajan puheiden mukaisesti. Enää puuttuu, että lahkolaiset kokoontuvat Inarinjärven jäälle odottamaan hetkeä, että he näkevät saamelaisten joukkokarkotuksen. Kiitos mukavista nauruista. Ne ovat parhaimpia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinäkö sanallinen ja ajatuksellinen antisi tähän? Olen vaikuttunut,

      Poista