tiistai 5. huhtikuuta 2016

Uusi metsähallituslaki läpi kuten piti – intohimot seuraavaksi asetuksessa ja metsäriitelyssä

Eduskunta sääti uuden metsähallituslain muotoon, josta kiitän ja kumarran taannoisen Pentti Lähteenojan työryhmän jäsenenä. Jätin tuon työryhmän mietinnöstä eriävän mielipiteen, jota työryhmään neljän muun saamelaisedustajan kanssa kuulunut Klemetti Näkkäläjärvi päivitteli muun muassa pitemmäksi kuin itse mietintö. En tiedä miten pituus asiaan liittyi, mutta koetinpahan vain kuvata mielipiteelläni mitä metsähallituslakiin ehdotetut uudet ”saamelaispykälät” olisivat saaneet käytännössä aikaan.
Eivät hyvää yleisesti saamelaisillekaan, vaan ainoastaan saamelaiskäräjien johdolle lisääntyvän vallan ja etenkin mielivallan käytön mahdollisuutena.
Entinen ja uusi metsähallituslaki sisältävät ilman vetopykäliäkin tukevan saamelaiskulttuurin heikentämiskiellon sekä mielestäni myös riittävän saamelaiskäräjien kuulemiskäytännön kun tarkoitetaan enää pienen saamelaisten osan harjoittamia perinteisiä saamelaiselinkeinoja. Lisäksi tulevat poronhoidon turvaksi kirjatut kohdat, jotka nekin istuvat varmasti käräjäjohdon kovin yksisilmäiseen, käytännössä vain poronhoidon etuihin ja oikeuksiin maiden käytössä keskittyvään kulttuurikäsitykseen.
Pohjoisten kuntien muu väestö, nykyajan elinkeinoissa ja ammateissa elävät saamelaiset mukaan lukien, ovat saaneet tähän asti ja saavat jatkossakin tulla toimeen Metsähallituksen kanssa ilman sen kummempaa kulttuurisuojaa ja Akwé: Kon erityiskohtelua eli tulla kuulluksi mutta eivät ehkä niinkään huomioiduiksi.
Jotain toivoa voidaan ehkä asettaa uuteen metsähallituslakiin säädetyille pohjoisten kuntien kuntakohtaisille neuvottelukunnille, joita Klemetti Näkkäläjärven joukko niin kovasti vastusti Lähteenojan työryhmässä ja onnistuikin ne pitkälti vesittämään työryhmän mietinnössä. Näissä neuvottelukunnissa on nimittäin nyt mahdollisuus, että myös muiden kuntalaisten ja muidenkin saamelaisten kuin poronhoitajien näkemykset ja tarpeet pääsevät esiin ja ehkä jopa huomioiduiksi.
Mutta eihän tämä tyydytä saamelaisjohtoa, eihän?
Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Tiina Sanila-Aikio on ehättänyt jo antamaan lausuntonsa metsähallituslakia neuvottelukuntien osalta soveltavan asetuksen sisällöstä. Virallisesti lausuntoja tulevasta asetuksesta ei ole vielä kaiketi pyydettykään, mutta käräjien johto viittaa metsähallituslain valmisteluun edellisen eduskunnan aikana liittyneeseen johonkin lausuntopyyntöön (Maa- ja metsätalousministeriön lausuntopyyntö MMM004:00/2014) ja päätti kaiketi yrittää nyt etulyöntiä.
Sanila-Aikion allekirjoittamassa lausunnossa keskitytään ainoastaan yhteen ”kulttuuriseen” asiaan, poronhoidon edunvalvontaan. Uuden metsähallituslain mukaan kuntakohtaisten neuvottelukuntien tehtävänä on käsitellä valtion maa- ja vesialueiden sekä niihin kuuluvien luonnonvarojen kestävää käyttöä ja hoitoa. Maa- ja metsätalousministeriö on katsonut, että saamelaisten kotiseutualueen neuvottelukunnissa tulee olla Metsähallituksen, saamelaiskäräjien, kunnan, paliskuntien, kalatalousalueen, valtion metsätalousosakeyhtiön, elinkeinoelämän ja kaupallisten kalastajien edustus. Inarin kuntaan asetettavassa neuvottelukunnassa tulee olla myös kolttien kyläkokouksen edustaja. Siis varsin hyvältä vaikuttava pohja tuleville yhteistyöelimille kunhan mukaan lisätään vielä kunnissa valtionmaihin ja - vesiin kohdistuvien erityisten etuuksien omistajien edustus. He muuten ovat yleisesti saamelaisia.
Mutta mitä siis kirjoittaa Tiina? Hänen mielestään edellä mainitulla tavalla saamelaiset olisivat saamelaiskäräjien kautta edustettuina neuvottelukunnissa ainoastaan 1/8 tai 2/9 osuudella koko neuvottelukunnan kokoonpanosta. Ja kun neuvottelukunnat antaisivat lausuntojaan enemmistöpäätöksillä, ei saamelaiskäräjillä olisi käytännön vaikutusvaltaa alueen maankäyttöön liittyvissä kysymyksissä.
”Saamelaisten ja saamelaiskäräjien perustuslailla turvattu asema on neuvottelukuntien kokoonpanon yhteydessä rinnastettu elinkeinoelämän etujärjestötason kanssa, mikä ei ole hyväksyttävää”, kirjoittaa Sanila-Aikio.
Lisäksi hänen mukaansa kokonaan neuvottelukuntien ulkopuolelle jäisi saamelaisten kotiseutualueeseen kuuluva Lapin paliskunnan alue, tullaanhan neuvottelukunnat perustamaan vain nk. saamelaisalueeseen kokonaan kuuluviin kuntiin.
Sanila-Aikion mukaan saamelaiskäräjät ei voi missään tapauksessa hyväksyä moista esitystä (toisaalta saamelaiskäräjät ei ole sitä mitenkään käsitellytkään). Käräjien nimissä Tiina esittääkin, että ”alueen saamelaisilla on oltava neuvottelukuntien kautta tosiasiallinen mahdollisuus vaikuttaa alueen maankäytön suunnitteluun. Lisäksi alueiden ja kansalaisten yhdenvertaisuuden perusteella Lapin paliskunnan aluetta varten on perustettava oma neuvottelukuntansa ottaen huomioon perustuslaissa turvattu ihmisten ja alueiden yhdenvertaisen kohtelun periaate”.
Ja edelleen: ”Mikäli taas saamelaisten perustuslaillisia oikeuksia ei ole tässä yhteydessä tarkoituskaan ottaa huomioon, on maa- ja metsätalousministeriön oikaistava lainvalmisteluaineistosta ilmenevä, julkisuuteenkin annettu harhaanjohtava tieto siitä, että nyt käsiteltävällä lailla ja asetuksella esitetyssä muodossaan neuvottelukuntien myötä parannettaisiin saamelaisten asemaa, sillä näin ei asia ole”.
Sanila-Aikio edellyttää, että asetuksella neuvottelukunnat velvoitettaisiin huomioimaan toiminnassaan, ettei saamelaiskulttuurin harjoittamisedellytyksiä saamelaisten kotiseutualueella heikennetä. Miten tuo velvoitteen täyttyminen todettaisiin, se jäisi ehkä Tiinan ja kumppaneiden harkittavaksi.
Sanila-Aikio muistuttaa, että ”Metsähallitus on jo soveltanut saamelaisten kotiseutualueelle sijoittuvissa hankkeissaan niin sanottua Akwé: Kon -menettelyä paikallisen saamelaisväestön osallistamiseksi kulloinkin kyseessä olevan hankkeen suunnittelu- ja vaikutustenarviointiprosessiin. Menettelyä sovellettiin ensimmäisen kerran Hammastunturin hoito- ja käyttösuunnitelman valmistelun yhteydessä ja menettelystä on tähän asti saatu sekä saamelaiskäräjien että Metsähallituksen näkemyksen mukaan positiivisia kokemuksia”. Sanila-Aikion mukaan ”sama hyväksi ja toimivaksi käytännössä osoitettu toimintamalli sopisi hyvin saamelaisväestön osallistamiseen myös metsähallitusasetuksen tarkoittamissa tehtävissä”. Hän esittääkin, että saamelaisten kotiseutualueen neuvottelukunnat muodostettaisiin vastaavalla tavalla kuin Akwé: Kon -menettelyssä tähän asti toimineet työryhmät. ”Näin siis määräaikaisten Akwé: Kon -työryhmien (ts. neuvottelukuntien) muodostamisen yhteydessä Saamelaiskäräjät nimeäisi työryhmään tai neuvottelukuntaan saamelaisten edustajat. Muiden mainittujen intressiryhmien osallistaminen voitaisiin hoitaa vastaavasti kuin kunnallisten ja maakunnallisten kaavoitusprosessien yhteydessä tähänkin asti, erikseen omana menettelynään”.
Mikäli Akwé: Kon -menettelyä ei voitaisi hyväksyä kunnallisten neuvottelukuntien kokoonpanon pohjaksi, esittää Sanila-Aikio joka tapauksessa saamelaisten edustajien määrän kasvattamista kolmeen edustajaan kussakin kunnallisessa neuvottelukunnassa, minkä lisäksi tulisi jokaisesta neuvottelukunnan toimialueella sijaitsevasta paliskunnasta olla neuvottelukunnassa oma edustajansa.
Saamelaiskäräjien puheenjohtajan esitys lähtee siis siitä, että saamelaiskäräjien johdolle annettaisiin oikeus valita kuntien neuvottelukuntiin tulevat saamelaisedustajat. Lisäksi poronhoidon vahva asema tulisi varmistaa vielä paliskuntien suhteettomuuteen menevällä edustuksella; Inarissakin esitys tarkoittaisi seitsemää paliskuntien edustajaa. Muista saamelaiskulttuurien tai nykyaikaisen saamelaisen elämänmuodon intresseistä lausunnossa ei erikseen mainita.
Vielä Tiina Sanila-Aikio muistuttaa, ettei neuvottelukuntajärjestelmä missään tilanteissa korvaa saamelaiskäräjälain 9 §:n mukaisten neuvottelujen merkitystä saamelaisten näkemysten huomioon ottamisessa.
Edustavuusvajetta poteva saamelaiskäräjät - tai paremminkin sen vielä kapea-alaisempi johto - haluaa siis pitää kaikki mahdolliset saamelaisia koskevat langat käsissään ja käyttää yksinvaltaisesti heidän ääntään.
Metsähallituslaki oli saamelaiskäräjien johdolle varmasti karvas pettymys, pidettiinhän sen kimpussa yllä sellaista mediamylläkkää, että oudompi saattoi luulla kyseessä olevan jonkin saamelaislain laatiminen. Todellisuuteen joutui julkisuudessa palauttelemaan jopa eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja Jari Leppä. Toisaalta käräjäjohdon jyvä on ollut kaiken aikaa säädettynä myös pitemmälle eli ILO 169 -sopimuksen ratifioimiseen ja pohjoismaisen saamelaissopimuksen synnyttämiseen. Mellakka ei siis olisi loppunut vaikka Lähteenojan pykälät metsähallituslakiin olisi saatukin.
Nyt hälinää pyritään pitämään yllä metsähallituslain lämpimiltä tuomalla julkisuuteen lain syynä ja seurauksena alkavia metsänhakkuita. Täytyy sanoa, että kovinpa hätäisiä ovat nämä ulostulot olleet, mutta viime aikojen somekeskusteluja seuranneena täytyy myös myöntää, että helposti näyttää mikä tahansa tällainen pöty sopivaan maaperään uppoavan.
Aiemmin blogissani on joku kommentoija jo kertonut kuinka Greenpeacen maajohtaja on ollut pohjoisessa päivittämässä metsätilannetta saamelaisaktivistien ja mahdollisesti joidenkin paliskuntien edustajien kanssa. Ehkäpä Muddusjärven paliskunta on seuraava, jota tarvitaan kassarana joidenkin saamelaisjohtajien vihjaamissa uusissa metsäriidoissa.
Sikäli jos ja kun noita uusia kiistoja nostatellaan, on minusta aika laajentaa esimerkiksi Akwé: Kon -ajattelun taustana olevaa, alkuperäiskansojen perinteiseen tietoon nojaavaa luonnon kestävän käytön ja monimuotoisuuden edistämisen tarkastelua ”porometsistä” yleisemmin porolaitumiin ja sitä kautta poronhoidon kestävyyteen. Olen odottanut mielenkiinnolla Akwé: Kon -työryhmiltä ensimmäistä luonnon monimuotoisuuden edistämiseen laaja-alaisesti tähtäävää esitystä, mutta toistaiseksi nuo esitykset ovat painottuneet enemmän elinkeinolliseen edunvalvontaan.
Uusi metsähallituslaki vanhan lain tavoin mahdollistaa Metsähallitusta vaalimaan ja edistämään valtionmailla ja -vesillä luonnon monimuotoisuutta, mutta onko se toiminut lain edellyttämällä tavalla? Liittoutumalla johonkin Akwé: Kon -ohjeistukseen, Metsähallitus näyttää itse asiassa ajautuneen yhdenlaisen utilismin takuumieheksi.
Kuntakohtaiset neuvottelukunnat laajapohjaisina eivät vie tilannetta nykyisestä ainakaan huonompaan suuntaan.

28 kommenttia:

  1. Akwé: Kon -suosituksia voidaan tosiaankin hyvin soveltaa kuntakohtaisissa neuvottelukunnissa, paljon paremmin kuin suljetussa menettelyssä jossa mukana olivat vain metsähallitus ja saamelaiskäräjät. Varsinaiset pukit kaalimaan vartijoina, toinen ahne puulle, toinen jäkälälle ja lupolle. Akwé: Kon -käsikirjahan oli erään Lapissa hyvin tunnetun Klemetin johdolla Suomessa sävelletty sellaiseksi, että menettely koskisi Suomessa muka vain saamelaisia. Tästähän nousi pienoinen jupakka jossa oikeuskansleri antoi ministeriölle puhtaat paperit ja jonka YLE Sápmi uutisoi niin kuin oikeuskansleri olisi todennut että Akwé: Kon koskee Suomessa vain saamelaisia. Näinhän ei sanonut, vaan tekosiaan selittelevä ministeriö. Todellisuudessahan suositukset koskevat myös muita perinteellisiä elinkeinoja harjoittavia ja tietoja hallussaan pitäviä paikallisia yhteisöjä. Ministeriö taisi selitellä, että mitään virhettä ja vahinkoa ei ole tapahtunut, koska kansainvälisistä asiakirjoista käytettään joka tapauksessa niiden alkukielistä versiota. Mielenkiintoista kyllä suomenkiellistä vään.. anteeksi käännöstä ei kuitenkaan näyttäisi olevan enää tarjolla ympäristöministeriön sivustossa.

    VastaaPoista
  2. Eipä taidakaan Muddusjärven paliskunta olla seuraava metsäriidan kärki. Luin juuri uutisen, jonka mukaan sinne viritelty kähinä olisi kuivumassa kokoon tehdyn sovun johdosta. No, ehdittiinhän siinä jo Helsingin vihreissä piireissä kovaa porua pitääkin.
    Poromiesten ei kannata todellakaan lähteä näille mannekiineiksi, sen verran kriittinen on elinkeinon tilanne muutenkin ja kun GP:n kampanjat menevät, paikalliset jäävät jatkamaan keskinäistä yhteiseloaan.

    VastaaPoista
  3. Ote esityksestä (helmikuu 2016) neuvotteluun saamelaiskäräjien ja työ- ja elinkeinoministeriön välillä:
    ”Saamelaiskäräjät esittää uuden, Tukesista ja myös muista olemassa olevista virastoista (Aluehallintovirasto ja ELY-keskus) erillisen, riippumattoman viranomaisvaltuuksin toimivan arviointi- ja valvontaelimen perustamista. Perustettavalla viranomaisella tulisi olla sekä ympäristöalan että saamelaiskulttuurin erityistä asiantuntemusta. Erityisesti saamelaiskulttuurin tuntemusta edellyttävien virkojen täyttö tulisi lisäksi suorittaa yhteistyössä saamelaiskäräjien kanssa. Elimen tehtäviin kuuluisivat kaivoslain 38 §:n mukaiset vaikutusten arviointitehtävät sekä nykyisellään ELY-keskukselle kuuluvat ympäristölupien mukaiset valvontatehtävät saamelaisten kotiseutualueella. Toisaalta elimelle olisi todennäköisesti tarkoituksenmukaista myöntää rinnakkaisvaltuudet myös kaivoslain 16 luvun mukaisiin valvontatehtäviin, jotta yhdelle viranomaiselle syntyisi mahdollisimman hyvä kokonaiskuva siitä, mitä saamelaiskulttuurin kannalta merkityksellistä saamelaisten kotiseutualueeseen kuuluvilla maa-alueilla tapahtuu. Tällöin myös valvonnan osalta saataisiin aikaan kustannussäästöjä ja kuitenkin viranomaiselle saataisiin aikaan kattavampi kokonaiskäsitys kulloinkin kyseessä olevien alueiden tilanteesta. Tällä menettelyllä saataisiin varmistettua kaivulupien sisällön asianmukaisuuden lisäksi lupaharkinnan objektiivisuus, avoimuus ja lupaprosessin läpinäkyvyys. Muutoksella parannettaisiin näin merkittävästi muiden sidosryhmien ja ennen kaikkea muiden maankäyttäjien oikeusturvaa.
    Toteutuessaan järjestämismalli voisi merkittävästi vähentää myönnetyistä luvista tehtävien valitusten määrää ja näin sekä saamelaiskäräjien että oikeuslaitoksen ja Tukesin työmäärää. Toisaalta saman arviointi- ja valvontaelimen asiantuntemusta voitaisiin hyödyntää saamelaisten kotiseutualueella myös muissa erityislaeissa edellytettyjen arviointien suorittamisen yhteydessä, jolloin esimerkiksi kaivu- ja ympäristölupaharkinnan yhteydessä voitaisiin saavuttaa huomattavia synergiaetuja itse lopputuloksen laadun silti parantuessa.”
    Siinä olisi taas muutamille sukulaisille vakanssia ja virkaa ja vieläpä viranomaisvaltuuksin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan muutamille sukulaisille vakanssia. Ja valtaa. Ensin on valitettu, viivytetty, ja tehty luvan saamisesta vaikeaa. Sitten ehdotetaan perustettavaksi tälläinen elin, joka sitten helpottasi asioita. Tietenkin virkojen täyttö yhteistyössä saamelaiskäräjien kanssa. Ja vielä viranomaisvaltuuksin. Maksumiehiksi toki käyvät muutkin kuin vain saamelaiset veronmaksajat.

      Poista
    2. Saamelaiskäräjät pyysi ja sai tähän tarkoitukseen 100 000 euroa per vuosi. Raha on käytetty ammattimaiseen valittamiseen. Nyt tahdotaan lisää rahaa tästä valitusruletista syntyneen tilanteen käsittelyyn.

      Melkein ihailen tätä röyhkeyttä. Kaikki tämä verovaroilla ja tällaisessa taloudellisessa tilanteessa.

      Poista
  4. ”Toteutuessaan järjestämismalli voisi merkittävästi vähentää myönnetyistä luvista tehtävien valitusten määrää ja näin sekä saamelaiskäräjien että oikeuslaitoksen ja Tukesin työmäärää.”

    Varmaankin näin, koska luvat tyssäisivät jo tähän saamelaiskäräjien valvomaan arviointielimeen, eli ei lupia ei valituksia...

    ”Toisaalta saman arviointi- ja valvontaelimen asiantuntemusta voitaisiin hyödyntää saamelaisten kotiseutualueella myös muissa erityislaeissa edellytettyjen arviointien suorittamisen yhteydessä, jolloin esimerkiksi kaivu- ja ympäristölupaharkinnan yhteydessä voitaisiin saavuttaa huomattavia synergiaetuja itse lopputuloksen laadun silti parantuessa.”

    Ja ajatelkaa, mikä synergiaetu olisi saavutettu, jos metsähallituslakiinkin olisi saatu saamelaispykälä...

    VastaaPoista
  5. Eli yritetään samaa kun Metsähallituksen rosvoporukan kanssa tekemällä Akweko tuöryhmä muka asiantuntijaksi.Ei voi olla niin tyhmä ministeriö.Tai voipiikin ja nain voisi pestä kädet kuin Ponttius Pilatus tehdyistä ratkaisuista.

    VastaaPoista
  6. http://yle.fi/uutiset/hallitus_muuttaa_kaivoslakia_helpottaakseen_kullanhuuhdontaa/8795130

    Saamelaiskäräjien kannanottoa odotellessa...

    VastaaPoista
  7. YLE:n saamelaistoimitus tiedottaa, että tasavallan presidentti Sauli Niinistö vierailee Lapissa 13.-15. huhtikuuta. Uutisen mukaan ohjelma Rajajoosepista, jossa presidentti käy rajavartioasemalla sekä rajanylityspaikalla ja seuraa rajajääkärikomppanian harjoitusta maastossa. Sisäministeri Petteri Orpo on mukana rajavartiolaitoksen vierailulla, onhan rajavartiosto nimenomaan sisäministeriön organisaatio, kuten ainakin me kaikki Lapin Rajan kasvatit visusti muistamme.

    Ihan asiattomana ideana: tässähän tarjoutisi Suohpanterrorin naamioiduille mustakaavuille mahdollisuus toteuttaa aktivismiaan toimimalla harjoituksissa maaliosastona. Moniosapuolikonfliktin simulointiin saataisiin lisää vipinää kun vielä Greenpeacin vihreät vapaajoukot sotkisivat kuviota, ja voisihan sinne kehittää roolin myös Odinin soltuille vaikkapa vastustamaan väkivaltaisesti kuvitteellisia maahantulijoita. Siitä syntyisi hyvä mekkala, jonka Rajan pojat ja tytöt saisivat näyttävän räväkästi ottaa hallintaansa, ja koirat tietenkin mukaan. Tällä kertaa koko homma olisi tietenkin vain leikisti, kun kyse on harjoituksista. Muddusjärven paliskunnan poromiehet kun vielä koukkailisivat maastossa (siltä osin kuin eivät ole jo soluttautuneet rajavartiostoon) ja Metsähallitus OY:n raskaat keltaiset motojoukot tukisivat operaatiota vaikkapa Forestian peitenimen alla murrostamalla tie kaatamalla sen poikki puita ristiin rastiin. Tästäkin on muistaakseni nähty mallisuoritus jossa harjoituskohteena oli Greepeacin porukka.

    Myöntäkää pois, Suohpanterror, teillä kuiteskin syyhyä sormet järjestää pikku performanssi jossain vaiheessa pressan vierailua.

    VastaaPoista
  8. Saamelaisprofessori Pekka Sammallahti on näemmä ollut mukana Ruotsin Lyckselessä pikku tilaisuudessa jossa Uumajan saamenkieli siunattiin virallisesti kirjakieleksi:
    http://sverigesradio.se/sida/artikel.aspx?programid=2327&artikel=6405447

    VastaaPoista
  9. Veikko maltilliseen tyyliin kertasi viimeaikaisia tapahtumia, jotka liittyvät uuteen metsähallituslakiin. On erinomainen asia, että eduskunta on vihdoinkin alkanut ymmärtää tosiasioita eli sitä, että alueellaan saamelaisilla on enemmistö vain Utsjoen kunnassa; Inarin, Enontekiön ja Sodankylän kunnissa suomalaisilla on selvä enemmistö. Saamelaisalueen kunnissa asuvassa suomalaisväestössä on kuitenkin runsaasti väestöä, jonka korkein hallinto-oikeus on todennut alueen alkuperäiseksi väestöksi ratkaisuissaan saamelaismääritelmästä. Saamelais- ja suomalaisväestö on aikojen kuluessa myös sekoittunut keskenään niin paljon, ettei myöskään rodullisia eroja ole. Siten ei voida puhua mistään muusta maantieellisesti muusta väestöstä erillään elävästä saamelaisväestöstä. Jo pinnallinenkin olosuhteiden tarkastelu ja vertailu paljastaa, etteivät saamelaiset ole maata omistamaton heimoasteella järjestäytyneen yhteiskunnan ulkopuolella elävä ryhmä, jonka oikeudet pitäisi erikseen turvata esim. metsähallituslailla tai ILOn sopimuksen ratifioinnilla.
    Vaikka saamelaiskäräjät on voimakkaasti pyrkinyt leimaamaan asutuslainsäädäntöä ja kaikkea muuta lainsäädäntöä sen saamelaisia syrjivän luonteen vuoksi, asutustoiminta eri aikoina on vastannut kuitenkin lappalaisten syvien rivien toiveita, heidän utopiaansa paremmasta yhteiskunnasta, jossa kaikille tarjottiin mahdollisuus menestyä. Venäjän vallan aikana alkanut asutustoiminta jatkui itsenäisyyden ajan ensimmäisinä vuosikymmeninä ja tilattomien ja pientilallisten lappalaisten ongelmat olivat jo pitkälti ratkaisu ja aloitettua projektia jatkettiin heti toisen maailman sodan jälkeen mm. siirtoväen asuttamisen, kolttalain, rintamamies-, porotilalain, luontaiselinkeinolain nojalla.
    Suomen saamelaisten elämäntavasta on usein pyritty löytämään piirteitä, jotka erottavat sen samalla alueella asuvasta muusta väestöstä. Suomessa poron merkitys aikaisemmin on ollut lappalaisille poikkeuksellinen, ankarat luonnonolot ja verrattain pienet porokarjat. Näistä erityispiirteistä huolimatta kehitys saamelaisalueen porotaloudessa on ollut pitkälti samansuuntainen kuin muuallakin Lapissa. Syvä rakennemuutos ja väestön siirtyminen syrjäkylistä ja yksinäistaloista kuntien suurimpiin taajamiin sekä kauempana sijaitseviin kaupunkeihin. Seurauksena tästä on se, että esim. Inarin 1600 saamelaista suuri osa asuu Ivalossa ja sen lähikylissä.
    jatkuu...

    VastaaPoista
  10. ..jatkoa:
    Liikenneyhteyksien parantuessa ja elinkeinorakenteen muuttuessa vanha elinkeinorakenne korvautui vähitellen uudella. Maatila tai porotalous eivät enää hallitse saamelaisten elinkeinotoimintaa tai elämänrytmiä. Poronomistajien tulorakenne on jakautumassa ja erikoistumassa yhä pitemmälle eri tuotantosuuntiin ja sivuelinkeinoihin. Kasvava osa poro ja luontaiselinkeino ja kolttatilallisista saa pääosan tuloistaan muista tulolähteistään kuin poronlihanmyynnistä.
    Saamelaisalueen haja-asutusalueen väestön määrä on jatkuvasti supistunut, työpaikat vähentyneet ja elinkeinorakenne muuttunut nopeasti. Peruselinkeinoissa maa ja porotaloudessa toimii yhä vähemmän väkeä ja palveluelinkeinoissa toimivien määrä on kasvanut. Saamelaisalueen rakennemuutoksen seurauksena saamelaisväestön ammattirakenne on monipuolistunut. Vaikka poronhoito on yhä raskas ammatti, on poronhoidon ja kotitalouksien koneistaminen on vähentänyt poronhoidossa tarvittavaa työaikaa ja avannut uusia mahdollisuuksia. Porotilan ulkopuolisia töitä voidaan nyt yhdistää poronhoitoon ja samalla perheen roolijakoon on tullut vaihtoehtoja perinteelliselle isäntäväelle.
    2000-luvulla porotalous on joutunut uuteen murrokseen. Poromäärien kasvu on pysähtynyt yhä ehdottomampiin luonnon asettamiin rajoihin. Sille ei saamelaiskäräjätkään voi mitään, vaikka se pyrkii kieltämään tosiasiat. Porojen ylilaidunnus pakottaa etsimään uutta suuntaa porotaloudessa kuin myös porotalouden tukipolitiikassa. Porokarjaan sitoutuneen saamelaisporomiehen luoman kulttuurin viimeiset jäänteet näyttävät häipyvän historian hämärään.
    Tilalle on noussut uusi eriytynyt, elinkeinorakenne, jossa vanha ja uusi kohtaavat ja etsivät toimintakykyistä liittoa. Tätä etsintää haittaa tällä hetkellä saamelaiskäräjien vaatimukset ILOn sopimuksen ratifioimisesta entistääkin ahtaammaksi kaavaillun saamelaismääritelmän pohjalta.

    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  11. Oddasat-uutisissa on pätkä, jossa Kautokeinon saamelainen ajelee moottorikelkalla jakelemassa peräreestä säilörehua poroilleen Finnmarksviddan avotunturissa. Ajatuksena on totuttaa eläimet syömään tällaistakin muonaa sellaisen kovan talven tullen jolloin ne eivät saa kaivettua luonnonrehua kovan lumikuoren takia. Kun pätkässä puhutaan porokuolemista vire olisi muuten jopa traaginen, mutta muonanjakokuvan taustalle laitettu joiku uhkaa viedä homman tragikoomisen puolelle. Tämä lienee siis sitä perinteistä saamelaista poronhoitoa ja ainutlaatuista luontosuhdetta:
    https://tv.nrk.no/serie/oddasat-tv#t=6m37s

    VastaaPoista
  12. Ruotsinmaalainen, saamelaine popartisti Sofia Jannok on kertonut Aftonbladet-lehden musiikkibloggarille Rebecka Ljungille että hän, siis Jannok, ei halua olla ruotsalainen. Haastattelussa Sofia Jannok sanoo: "Keskustelu koskee koko ajan sitä, että Ruotsin pitää olla koostumukseltaan yhtenäinen, siitä että kaikilla pitää olla oikeus olla ruotsalaisia. Mutta minä en ole ruotsalainen, en halua olla ruotsalainen vaan saamelainen. Lauluissaan Jannok käyttää sanoja kuten kansanmurha, kolonisointi ja sorto. Aftonbladet haastatteli Jannokia uuden albumin johdosta.

    Jannokin haastattelu (ruotiksi) löytyy Aftonbladetin verkkosivulta:
    http://bloggar.aftonbladet.se/musikbloggen/2016/04/sofia-jannok-vill-inte-vara-svensk/

    Siellä on myös video, jossa Jannok laulaa kappaleensa This is my land (Tämä on minun maani. Videon taustalla kuuluva puhe on suora äänite Girjas-oikeudenkäynnistä. Vaikuttavan videon kuvitukseen on leikattu myös otoksia Pariisin ilmastokokouksen aikaisesta mielenosoituksesta. Video on vahvasti saamelaisnationalistinen. Sen lisäksi että laulaja heiluttaa enimmän osan Saamen lippua, kohdassa 4:08 lipputankona toimii metsästysase, joka näyttäisi pumpputoimiselta luodikolta.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukekaapa tämänpäivän Lapinkansan kolumnin 13.4.2016 sivu A2 tekijänä Eero Leppänen.Koska LK kirjottaa kriittisesti Saamelaiskäräjien ja heidän tukijoidensa toimintaa mm.Suopma terroristit!

      Poista
  13. Tässä kuussa tulee perustuslakivaliokunta Inariin kuulemaan mitä mieltä saamelaiset ja lappalaiset ovat ILOn sopimuksen ratifioimisesta. Muistan miten neljä vuotta sitten eduskunnassa pidetyssä ihmisoikeuseminaarissa saamelaiskäräjien puheenjjohtaja toi esille miten ILOn sopimuksen ratifiointi avaa saamelaisille uuden mahdollisuuden, paluun takaisin kotiseudulleen, jonka ovat muut ottaneet pois saamelaisten määräysvallasta. Siitä eteenpäin saamenkielen elvyttäminen olisi pelkästään saamelaisista itsestään kiinni, muut eivät olisi estämässä näitä jaloja tavoitteita kuten nyt.

    Näkkäläjärvi totesi edelleen, että juurilleen palaaville saamelaisille ei ole helppo tehtävä edessään, mutta siitä huolimatta saamelaisilla on valtion tuella mahdollisuus saada kulttuurinsa kukoistamaan. Kun saamelaiskäräjien poliittinen johto oli selkeästi tuonut esille käsityksensä saamelaisen rotu- ja kulttuuriperinnön säilymisen tarpeesta, jäin pohtimaan kuka tulee aikanaan toteuttamaan nämä kulttuurin suuret hankkeet? Mitä tapahtuisi alueen muulle väestölle? Saamelaiskäräjien johdon kuvitelmissa saamelaisten elintila on sellaista seutua, missä saamelaisille kaikki pitää olla mahdollista. Se on paikka missä saamelaiset voivat toteuttaa omaa utopiaansa alkuperäiskansana ilman ulkopuolisten kontrollia omia oikeustapoja ja normeja noudattaen. Samaa sanomaahan käräjien järjestäytymiskkokouksessa julisti Aslak Holmberg.

    Tämä mielikuva herätti myös seminaariyleisössä romanttiset saamelaisiin liittyvät mielikuvat, jossa saamelaiset ovat hyvien intiaanien osassa ja muut pahoissa aikeissa liittyviä cowboyta, jotka ovat riistämässä heidän puhvelinsa ja maansa.

    Syntyessään 1960-luvun ja 1970-luvun alkuvuosien radikalismin vuosian saamelaisaktivistien tunnus Saamenmaan palauttamisesta takaisin saamelaisille oli tarkoitettu herättämään saamelaiset toimimaan. Tuo poliittinen herätysliike kutsui saamelaisia kokoamaan voimansa ja nousemaan siirtomaaherruutta vastaan, aivan samalla tavalla kuin siirtomaiden väestö silloin kun ne itsenäistyivät. Rumasti ilmaisten siirtomaaherrojen sijasta siirtomaiden oman väestön tuli vastedes vastata maiden valloittamisesta, asuttamisesta ja luonnonvarojen riistämisestä.
    Vaatimuksissa oli kyse kansallisesta itsemääräämisoikeutta koskevista toimista.

    Todellisuus tuli kuitenkin jäämään kauas tästä demokraattisesta ihanteesta. Saamelaiskäräjät pyrki kääntämään Pohjois-Lapin historiaa uuteen suuntaan, kohti saamelaisten ylivallan aikakautta, joka olisi keskeisen saamelaisen maailmankatsomuksen ansiosta vapaa suomalaisten rodullisesta ja poliittisesta vaikutuksesta. Saamelaisjohtajien visioissa näitä saamelaisten himoitsemia seutuja asuttivat suomalaiset, joita pidettiin poliittisina vastustajina. Nämäkin oli saatava ymmärtämään, mistä oli kysymys.

    Kaikki saamelaiset eivät kuitenkaan kääntyneet tällaisen muuta väestöä syrjivän aatteen ja liikkeen kannattajiksi. Poliittiseksi hurmosliikkeeksi kehittyvä saamelaisliike leimasi tällaiset maltillisempaa saamelaisuutta edustavat henkilöt ei-saamelaisiksi, joko epäpuhtaiksi tai täysin epäsaamelaisiksi. Osa arvostelijoista oli suljettu saamelaisuuden ulkopuolella sillä, että saamelaiskäräjät oli evännyt näiltä oikeuden rekisteröityä saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Kun pois suljetut kuitenkin pitivät kiinni siitä että hekin ovat saamelaisia, alettiin puhua ilman virallista asemaa olevista eli statuksettomista saamelaisista.

    jatkuu...

    VastaaPoista
  14. ...jatkoa:

    Statuksettomista saamelaisista saamelaiskäräjät teki syntipukin jolla se selitti poliittiset vastoinkäymisensä. Käräjien poliittisen linjan arvostelijoita leimattiin ”saamelaisvastaisiksi”, olivatpa nämä vaaliluetteloon hyväksyttyjä tai statuksettomia. Syntipukkien syyttäminen itse aiheutetun kriisin aikaan ei tietenkään ollut mikään uusi keksintö. Taatakseen saamelaisen rodun ja kulttuurin puhtauden saamelaiskäräjien johto lähti rajaamaan saamelaisuutta entistäkin ahtaammaksi suunnitellulla saamelaismääritelmällä joka oli määrä sisällyttää saamelaiskäräjälakiin sen uusimisen yhteydessä. Tiukennusta perusteltiin saamen kansan ja kulttuurin suojelulla, mutta todellisuudessa tähdättiin etniseen puhdistukseen.

    Niiden kannalta, joiden oli muutettava saamelaiskäräjien rotuideologia käytännöksi, asioihin sisältyi myötäsyntyisiä ristiriitaisuuksia, joista oli päästävä eroon, ja epämääräisiä käsityksiä, joita olisi pitänyt selventää. Oikeusministeriön juristit, saamelaiskäräjien suosimat tutkijat ja byrokraatit kehittivät tätä tarkoitusta varten lakiesityksiä ja toimintatapoja, joiden tarkoituksena oli muka estää saamelaisen rodun ja kulttuurin sulautuminen suomalaisiksi.

    Yksi keskeisimpiä ajatuksia oli ns. ryhmähyväksyntä. Sinänsä oikeasuuntaiseen periaatteeseen nojautuva hyväksyntä olisi saamelaiskäräjien kohdalla vain vahvistanut nykyistä syrjivää käytäntöä. Nykyjärjestelmässä päätöstä siitä, onko yhteisö saamelaisyhteisön jäsen, ei ratkaise tämä yhteisö itse, vaan keskitetysti saamelaiskäräjien vaalilautakunta, jolta puuttuu taito, tietoa ja halu tunnistaa saamelaisiksi sellaisten saamelaisyhteisöjen jäseniä jotka eivät ole pohjoissaamelaisia. Päinvastoin saamelaisuuden portinvartijoina toimivalla lautakunnalla on vahva poliittinen tarve olla päästämättä saamelaiseksi henkilöitä, joiden ei voi odottaa mukisematta kannattavan pohjoissaamelaisen enemmistön voimin valitun saamelaiskäräjien hallituksen politiikkaa.

    Nyt kun tätä ideologista hulluutta ajattelee eduskunnan murskaluvuin tekemän hylkäävän äänestyspäätöksen jälkeen, on vaikea käsittää miten niin monet saamelaiset ja suomalaiset joutuivat suursaamelaisen ideologian valtaan ja vieläpä niin nopeasti ja niin täydellisesti.

    Lopuksi totean, että mikään korkeampi inhimillinen tarkoitusperä ei anna pohjoissaamelaisille oikeutta pitää inarinsaamelaisia valtansa alla. Ei ole oikein se, että suuri pyrkii yksinomaan voimaan vedoten alistamaan pienen palvelemaan poliittisia päämääriään. Pohjoissaamelaisten pyrkimyksenä on saattaa voimaan valloittajan oikeudet Suomen vanhimman alkuperäisväestön, inarinsaamelaisten, historiallisilla alueilla. Tätä on jokaisen oikeudenmukaisesti ajattelevan ihmisen vaikea hyväksyä, ja Suomen valtion yksiselitteinen velvollisuus on panna sille piste.

    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  15. Uutinen kertoo että Yle Sapmi joutuu jatkamaan sisäilmaevakkoa Sajoksen suojissa ja muutama työntekijä joutunut lähtemään altistumistensa takia. Joskus muistelen nähneeni uutisesta että myös radion päällikkö oli joutunut sairaslomalle sisäilmasta saamiensa oireiden takia. Sitten syyksi kertoikin nettikiusaamisen.

    VastaaPoista
  16. Vaikka homeoireilu on erinomaisen ikävä asia, tilannetta voisi hyödyntää keventämällä väliaikaisesti aktiivimiehitystä ja ohjelmatarjontaa. Sillä aikaa kynnelle kykenevä toimitushenkilöstö voisi muissa tiloissa opiskella yhdessä minkälaista olisi poliittisesti neutraali ja kriittinen uutistarjonta ja muu ohjelmatoiminta, jota verovaroin ylläpidetyn yleisradioyhtiön saamelaistoimitukselta edellytetään. Saamelaisuuden edistäminen on täysin mahdollista tuollaisen ohjelmapolitiikan puitteissa. Itse asiassa saamelaispoliittisesti yksisilmäinen, toimituksen puolesta saamelaispolitiikkaan vahvan puolueellisesti suhtatuva,saamelaisia vallanpitäjiä vain myötäkarvaan silittelevä, oppositiota syrjivä, propagandistinen ja epäanalyyttinen toimituksellinen linja on saamelaisuudelle karhunpalvelus pahimmasta päästä.

    VastaaPoista
  17. Vielä uusi saamelaisselvitys...

    http://yle.fi/uutiset/lapin_yliopisto_toteuttaa_valtioneuvoston_saamelaisselvityksen/8809613

    Jo 8 vuotta sitten Saamelaiskäräjien maaoikeusseminaarissa 18.04.2008 Näkkäläjärvi saarnasi:

    ”Aloitimme päivän OTT, dosentti Kaisa Korpijaakko-Labban esityksellä Ilo-sopimuksesta ja oike-usministeriön tekemän tilaustutkimuksen maaoikeuskysymyksestä tieteellisellä arvioinnilla. Tämä tutkijapuheenvuoro oli tärkeä varsinkin kun ILO-sopimuksen ratifiointiedellytyksien esteiden pois-tamisesta neuvottelevien keskeisten ministeriöiden edustajat olivat kuulemassa esitelmää, toivon mukaan avoimin mielin, herkin korvin. Korpijaakko-Labban puheenvuoro puolestaan viittaa siihen, että saamelaisten maaoikeuksista saamelaisalueen maihin ja vesiin todistavat tutkimukset ovat paik-kansa pitäviä. Uskon ministeriöiden viimeistään nyt uskovan, ettemme tarvitse tästä enää tutkimuk-sia, vaan _poliittista tahtoa_. Nyt viimeinkin on aika lopettaa selvityksien tekeminen ja keskittyä itse asiaan eli ILO-169 sopimuksen ratifiointiedellytyksien esteiden poistamiseen.”

    Poliittista tahtoa haikaillaan siinä vaiheessa, kun asiaperusteet ovat loppuneet, selvitykset olivat jo kymmenen vuotta sitten osoittaneet, ettei Näkkäläjärven maananastusvaatimuksilla ollut historiallisia perusteita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Korpijaakko-Labban ”tieteellinen arvio” tutkimukselle kuului lyhyesti:

      http://www.samediggi.fi/index2.php?option=com_docman&task=doc_view&gid=245&Itemid=10

      ” Lopputulos on hämmentävä ja merkitykseltään sellainen, ettei näin valtavaan erehdykseen tieteen ja tutkimuksen maailmassa usein törmää.

      Kysymykseksi jää, kuinka ”asiantunteville” tutkijoilla on voinut tapahtua näin suuri, merkitykseltään vakava ja mittasuhteiltaan valtava erehdys kuin nyt on käynyt. Varmaa on vain se, että erehdys on tapahtunut: saamelaiset maat ja vedet eivät siirtyneet valtiolle vuonna 1742 vaan pysyivät omistajiensa hallinnassa kuten ennenkin.

      On myös vaikea käsittää, kenen etua tämä erehdys palvelisi, jos asialla halutaan tällä tasolla spekuloida. Alkuperäiskansojen maaoikeuksia koskevan ILO-sopimuksen 14. artikla edellyttää valtion vahvistavan alkuperäiskansalle omistus- ja hallintaoikeuden sen vanhastaan nauttimiin maihin ja vesiin aikaisemmista omistussuhteista täysin riippumatta, yksityisten tilojen oikeuksiin tietenkään puuttumatta. ”

      Ihan ’maallikkojärjen’ mukaan Korpijaakko-Labba näyttäisi tässä puhuvan itsensä pussiin, saamelaiset maaoikeudet eivät hänen mukaansa siirtyneet vuonna 1742 valtiolle, vaan pysyivät omistajillaan eli olivat yksityisiä ja olisivat näin sitä kai edelleenkin.
      Nyt sitten nämä yksityiset maat pitäisi ILOn mukaan ”aikaisemmista omistussuhteista täysin riippumatta , yksityisten tilojen oikeuksiin tietenkään puuttumatta”, luovuttaa, ei alkuperäisille omistajille eli heidän nykyisille oikeudenomistajilleen, vaan jollekin alkuperäiskansalle, jota Saamelaiskäräjät edustaa ???

      Poista
  18. Ennustus: Saamelaiskäräjät reagoi kielteisesti ja boikotoi, vaatien välitöntä ILO-ratifiointia. Holmberg ja muut Suohpanterrorin aktivismikurssin osallistujat kiihdyttävät esiintymistään ja julkisuusiskujaan. Selvitys voi tuottaa mitä vain, kysymys on kokonaan siitä miten se vedetään, mihin huomio kiinnitettään, mitä johtopäätöksiä tehdään jne. Tehdäänko Suomen ILO-ratkaisu ja muut alkuperäiskansaratkaisut jatko kansallisen oikeusjärjestelmän puitteissa, vai onko tarkoitus tuottaa maanhan periaatteita angloamerikkalaisen commo law- eli kasuistisen oikeusjärjestelmän piiristä? Edessä on mielenkiintoinen ja ehkä ratkaiseva vuosi.

    VastaaPoista
  19. Kauan työn alla ollut Pohjoismainen saamelaissopimus on joutunut ILO-sopimuksen varjoon. Pohjoismaiseen sopimukseen kannattaa kuitenkin kiinnittää huomio osana ILO-sopimuksen mahdollista ratifiontintia varten tehtävää selvitystyötä. Niin tekee myös nykyinen perustuslakivaliokunta, mutta myös kaikkien näitä asioita seuraavien maallikoiden kannattaa opiskella pohjoismaista sopimusta. Saamelaisneuvoston juristit ja heitä lähellä olevat saamelaispoliitikot ovat muutamaan otteeseen painottaneet että ILO-sopimuksen merkitys on jotenkin vähenemässä ja että pohjoismainen sopimus on nousemassa sitä tärkeämmäksi. Sopimusluonnoksia löytyy netistä hakutermillä "pohjoismaiseksi saamelaissopimukseksi". Oikeusministeriön sivustosta sivulta
    http://www.oikeusministerio.fi/fi/index/julkaisut/julkaisuarkisto/200918luonnospohjoismaiseksisaamelaissopimukseksi.html
    löytyy vuonna 2009 julkaistu PDF-muotoinen Saamelaissopimustyöryhmän arvio (Työryhmämietintö 2009:18), pitkältä nimeltään "Luonnos pohjoismaiseksi saamelaissopimukseksi - Arvio sopimusluonnoksen suhteesta Suomen perustuslakiin ja muuhun kansalliseen lainsäädäntöön sekä Suomea sitoviin kansainvälisiin ihmisoikeusvelvotteisiin".

    Tiivistelmässä todetaan: "Sopimusluonnoksessa on muutamia yleisiä piirteitä, jotka ovat osaltaan vaikeuttaneet luonnoksen arviointia. Sopimusluonnoksessa käytetty kieli on paikoin epätäsmällistä, ja luonnos on osin sikäli sisäisesti ristiriitainen, etteivät artiklan otsikot aina vastaa artiklan sisältöä. Luonnos sisältää valtiosopimukselle vierasta yksityiskohtaisuutta, ja artiklojen määräykset ovat paikoin toisiaan toistavia ja päällekkäisiä. Lisäksi luonnoksessa on osin käytetty uusia, määrittelemättömiä käsitteitä.

    Sopimusluonnos sisältää useita määräysehdotuksia, jotka ovat sopusoinnussa Suomen lainsäädännön kanssa. Sopimusluonnoksessa on kuitenkin myös monia määräysehdotuksia, jotka ovat ristiriidassa joko perustuslain tai muun kansallisen lainsäädännön kanssa. Osa luonnoksessa esitetyistä ehdotuksista laajentaisi Suomen voimassa olevia kansainvälisiä velvoitteita."

    Ei kun opiskelemaan!

    VastaaPoista
  20. Netistä tuli vastaan kaksi ei nyt tuiki tuoretta kutta kuitenkin mielenkiintoarvoa omaava kirjoitusta:

    Aslak Holmbergin suomennos omasta artikkelistaan "Hajota ja hallitse", jossa hän povaa saamelaiskäräjien korvautumista lantalaiskäräjillä KHO:n päätösten seurauksena:
    https://www.facebook.com/aslak.holmberg/posts/1239719629386851

    Toinen on Neeta Jääskön blogiartikkeli "Korkein vääryys: Neljä vuosikirjapäätöstä, rotuoppia ja luonnonvarapolitiikkaa". Mielenkiintoinen "narratiivi" löytyy osoitteessa:
    http://neetainari.com/2015/09/korkein-vaaryys-nelja-vuosikirjapaatosta-rotuoppia-ja-luonnonvarapolitiikkaa/
    http://neetainari.com/2015/09/korkein-vaaryys-nelja-vuosikirjapaatosta-rotuoppia-ja-luonnonvarapolitiikkaa/

    VastaaPoista
  21. Saamelaiskäräjien kokouksessa Anu Avaskari nosti rauhallisesti esille inarilaisten aseman vahvistamistarpeen ja Kari Kyrö antoi räväkästi takaisin niille jotka väittävät häntä lantalaiseksi. Neeta otti nokkiinsa, unohtaen oman mielenilmaisunsa Kari Kyröä vastaan järjestäytmiskokouksessa.

    VastaaPoista
  22. Kiitos anonyymille linkistä Neetan kirjoitukseen. Ehdottamasti arkistoimisen arvoista materiaalia. Kirjoituksen paras kohta oli kyllä tämä:
    "Osansa saavat erityisesti eskelisentuomat oppineet ja kansanedustajat. Tämän retoriikan etummaisina kehittäjinä on, ironista kyllä, toiminut pari kärtyä kainuulaista elintasopakolaista (alin BKT koko Suomessa maakunnan tasolla, ette varmaan tienneet!),..."
    Samalla logiikalla voisi varmaan todeta, että kaikkien Finnairin tuomien city-saamelaistenkin täytyy myös olla elintasopakolaisia (olen muuten itsekin näitä). Neeta jaksaa vielä todeta, että "Suomi on tänä vuonna avoimesti rasistisempi kuin aikoihin". No toden totta, jos rasismi alkaa jo kohdistua kainuulaisiinkin!

    VastaaPoista
  23. Veikon blogia lukiessa tuli mieleen onko historiallisilla tutkimuksilla vaikutusta ILOn sopimusta koskevaan poliittiseen ratkaisuun? Olen sitä mieltä historian ja oikeushistorian alaan kuuluvat nykyistä saamelaiskäräjien politiikka tukevat tutkimukset eivät ratkaise miltään osin sitä miten olemassa olevaa oikeustilaa muutetaan saamelaiskäräjien poliittisen johdon mieleiseksi, joskaan ei sitäkään, miten näille oikeudettomille muutosyrityksille voitaisiin panna piste.
    Siihen tarvitaan monipuolista vertailevaa tilanne ja olosuhdetutkimusta. Tällainen tutkimus tulee suorittaa ennen kuin mitään lakia asiasta viedään eteenpäin, jotta tiedetään millainen ryhmä Suomessa edustaa ILO:n määrittelemää alkuperäiskansaa ja Suomen saamelaisia. Olisi katastrofi, jos Suomi myöntäisi ILO 169 sopimuksen mukaiset alkuperäiskansan maaoikeudet ryhmälle, joka on 1800/1900-lukujen vaihteessa saapunut Suomeen. Sen välitön seuraus olisi kansainväliset oikeusriidat.
    Selvitysmies Wirilander on todennut, ettei hänen lausuntonsa koske saamelaisrekisteriin kuuluvien henkilöiden oikeuksia vaan vanhastaan Lapissa asuneita sukuja ja perheitä. Kysymys saamelaisrekisteriin kuuluvien henkilöiden oikeuksia on vielä avoin. Niin kauan kuin tätä ei ole selvitetty, ei ole mitään edellytyksiä valmistella asiaa.
    Jos ja kun Lapin vanhat suvut ja niiden perilliset katsotaan alueen alkuperäiskansaksi, ei ole niinkään selvää, että ILO:n sopimuksen ratifiointi tarvitsisi mitään uutta lakia (eikä muutenkaan). Heillä on jo perustuslailliset turvatut oikeutensa yhteiskunnan jäseninä, ja he kuuluvat edustuksellisen kansanvallan piiriin. Jos taas jotain erityslakia tarvitaan, on asian omistajana oltava todellinen Lapin alkuperäisväestö eli asianosaisvallan tulee perustua ILO:n määrittelemällä tavalla pitkäaikaiseen asumiseen alueella.
    Kun tarkastelee Suomessa ILO:n sopimuksen ratifioinnin pohjaksi esitettyjä lainsäädäntömalleja vähänkin analyyttisemmin, näyttää olevan niin, että niihin sisältyy hyvin vähän, jos ollenkaan, piirteitä joista voisi tunnistaa perinteisistä saamelaisia oikeuskäsityksiä tai yhteiskunnallisia instituutioita. Esitykset eivät kestä kriittistä tarkastelua senkään takia, että niihin on rakennettu sisälle vahva pienempiin saamelaisyhteisöihin kohdistuva syrjintä. Kaikesta kauniista alkuperäiskansapuheesta huolimatta päämääränä näyttää olevan legitimoida eräille saamelaisryhmille muita saamelaisia ja muita kansalaisia edullisemmat ehdot länsimaisen elämäntapansa toteuttamiseen. Päinvastoin kuin asiat on tarjoiltu eduskunnalle ja julkisuudelle, näillä eduilla ei ole mitään tekemistä perinteisen saamelaisen elämäntavan, väestöjen yhdenvertaisuuden, tasa-arvon ja kestävän kehityksen turvaamisen kanssa.

    Jouni Kitti

    VastaaPoista
  24. Kanadan Korkeimman oikeuden tuoreen päätöksen mukaan tähän asti tunnustamatta jääneet alkuperäiskansaheimot ja yli 600 000 n.s. métisiä luetaan nyt Kanadan alkuperäiskansoihin. Métisit, joita on kutsuttu puoliverisiksi, periytyvät kolonisaation alkuvaiheista, jolloin ranskalaiset turkismetsästäjät ja -kauppiaat ottivat avo- ja aviovaimoikseen alkuperäisheimoihin kuuluvia naisia.

    Nyt vain odotamme että alkuperäiskansa-asioita valppaana ja puolueettomana seuraava YLE Sápmi uutisoi tämän ilouutisen. Miksipä ei uutisoisi?

    Alla olevan linkin takaa alkaa löytymään tietoa:

    https://www.google.com/search?num=100&biw=1613&bih=702&q=+%22metis%22+%22supreme+court%22&oq=+%22metis%22+%22supreme+court%22&gs_l=serp.3..0l4j0i22i30l6.8142.17948.0.18381.16.16.0.0.0.0.91.1031.16.16.0....0...1c.1.64.serp..0.16.1026.JpK95UeMVqM




    VastaaPoista