perjantai 21. marraskuuta 2014

Kaivoslain kokemus nostaa kissan pöydälle

Käsillä ovat hetket, jolloin valtioneuvosto joutuu pohtimaan mitä tehdään oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin yhdessä puoluetoverinsa Klemetti Näkkäläjärven kanssa ajamille saamelaiskäräjälain uudistamiselle ja ILO 169 - sopimuksen ratifiointiehdotukselle.
Koska edellä mainituille henkilöille sekä taustana olevalle Suomen ruotsalaisen kansanpuolueen (RKP) johdolle ei ehdotusten seuraamuksilla näytä olevan mitään merkitystä, jää vastuullinen ajattelu hyvään lainsäädäntöön oleellisesti liittyvine vaikutusten arviointeineen muiden poliitikkojen ja heitä avustavien virkamiesten tehtäväksi. Jopa oikeuskanslerin olisi syytä tarkistaa ehdotukset etukäteen.
Keskityn nyt yhdellä esimerkillä kertomaan miten muutamaan lakiin ennakoiden säädetyt, saamelaiskulttuurin suojaksi tarkoitetut säädökset ovat johtaneet saamelaiskäräjien johdon harjoittamaan mielivaltaan ja härskiin haitantekoon. Jos vastaava yhteistyövelvoite säädettäisiin yleisenä viranomaisia ja julkisyhteisöjä määräävänä pykälänä saamelaiskäräjälakiin ja lisäksi vielä maa- ja metsätalousministeri Petteri Orpon hyllyttämään metsähallituslakiin – johon myös vaaditaan erityistä kulttuurin heikentämiskieltopykälää – jouduttaisiin tilanteeseen, jossa Pohjois- ja Ylä-Lapin kehitykselle voisi sanoa maiden käyttöön nojaavien elinkeinojen, vaikkapa matkailun, osalta soromnoo. Myös kuntien toimintaa säädeltäisiin mielivaltaisesti Inarin kirkonkylässä sijaitsevasta miljoonalinnakkeesta. Esimerkiksi kuntien alaa olevan maankäyttö- ja rakennuslain soveltamiseen on sieltä ilmaistu kovin halukkuutta.
Tämä esimerkkini koskee kaivoslain 38 §:n ja 50 §:n soveltamista ja erityisesti Inarin alueella jo ennen suurporonhoidon saapumista harjoitetun kullankaivun osalta.
Tuon 38 §:n mukaan lupaviranomaisen tulee saamelaisten kotiseutualueella selvittää yhteistyössä saamelaiskäräjien, alueen paliskuntien, alueen hallinnasta vastaavan viranomaisen tai laitoksen ja hakijan kanssa malminetsintäluvan, kaivosluvan tai kullanhuuhdontaluvan mukaisesta toiminnasta aiheutuvat vaikutukset saamelaisten oikeudelle alkuperäiskansana ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan sekä harkita haittojen vähentämiseksi ja estämiseksi tarvittavat toimenpiteet.
Kaivoslain 50 §:n mukaan malminetsintälupaa ja kullanhuuhdontalupaa ei saa myöntää, jos luvan mukainen toiminta yksin tai yhdessä muiden vastaavien lupien tai alueiden muiden käyttömuotojen kanssa olennaisesti heikentäisi saamelaisten kotiseutualueella edellytyksiä harjoittaa perinteisiä saamelaiselinkeinoja taikka muutoin ylläpitää ja kehittää saamelaiskulttuuria.
Nämä mihin tahansa ”muutoin”-haittaan valitusmahdollisuuden avaavat pykälät ovat johtaneet käsittämättömään sarjavalittamiseen, jonka on mahdollistanut ministeri Henrikssonin saamelaiskäräjille aluksi väliaikaisena hankkima, nyttemmin jo kai vakinaistettu vuotuinen määräraha. Noiden kullanhuuhdontalupien haun hyydyttäneiden valitusten kaava on ollut sama: noin kymmenen sivua, jossa puoli sivua asian yksilöintiä ja muu yleistä toistoa. Niinpä esimerkiksi jokien pohjista pienimuotoisilla imurilaitteilla kultaa huuhtovien lupahakemuksia koskevissa valituksissa on puhuttu kaivinkoneiden ongelmista, mönkijää omistamattoman kullankaivajan luvasta valitettaessa mönkijöiden haitasta luonnolle ja niin edelleen. Yleensä vaaditaan ehdotonta kieltoa kaikelle kullankaivuun liittyvälle toiminnalle.
Kuvaavaa valitusprosesseissa on siis se, ettei saamelaiskäräjien puolelta ole edes neuvotteluin yritetty selvittää mistä kulloisessakin lupahaussa on käytännössä kyse. Laissa puhuttua yhteistyötä ei siis ole käytännössä valittajan puolelta harjoitettu. Siitä huolimatta valitukset ovat menestyneet niin Rovaniemen hallinto-oikeudessa kuin korkeimmassa hallinto-oikeudessa (KHO). Näin vuoden 2012 lupahakemuksia on edelleen KHO:n palauttamana Tuvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesin käsittelyssä.
Kullankaivajille valitusprosesseista on aiheutunut noin 20 000 euron kustannukset. Käytännössä prosessi kulkee näin: 1) Hakemus Tukesille jatkoluvasta (noin 10 sivua), 2) Tukesin käsittely (sisältää neuvottelupyynnön saamelaiskäräjille) ja lisätietopyynnöt, 3) Tukesin päätös myöntää kolmen vuoden jatkolupa (noin 10 sivua), 4) Saamelaiskäräjien valitus Rovaniemen hallinto-oikeuteen (noin 10 sivua), 5) Hakijoiden vastine hallinto-oikeudelle (noin 7 sivua), 6) Hallinto-oikeuden päätös palauttaa asia Tukesille (noin 23 sivua), 7) Tukesin ja hakijoiden valitus KHO:lle (asiamiehen käyttäminen, noin 8 sivua), 8) KHO:n vastaselityspyyntö saamelaiskäräjille ja käräjien vastaus (noin 12 sivua), 9) Vastaselitys saamelaiskäräjien vastaselitykseen (16 sivua), 10) KHO:n päätös palauttaa asia takaisin Tukesille.
KHO ei ole ottanut kantaa saamelaiskäräjien valituksissa esitettyihin väitteisiin hakijoiden toiminnan vaikutuksista kulttuuriin, luontoon, maisemaan tai muihin sellaisiin asioihin. Ei, vaikka näin KHO:n päätöstä onkin koetettu julkisuudessa tulkita.
KHO:n mukaan kaivosviranomaisen on selvitettävä kaivoslain 38 §:n ja 50 §:n mukaisia asioita, vaikka saamelaiskäräjät ei selvittelyyn osallistuisikaan. KHO:n päätös on tältä osin hyvin raju eikä vastaa yleistä hallintomenettelyä. Päätös avaa saamelaiskäräjille yhteisen yhteistyövoitteen säätämisen jälkeen erinomaisen mahdollisuuden puuttua mihin tahansa asiaan jälkikäteen, ilman että sen edustajien tarvitsisi ravata missään yhteistyöneuvotteluissa kuntien tai muiden julkisyhteisöjen kanssa. Itse asiassa tätä jälkikäteistä puuttumista on jo kokeiltu Inarin kunnanvaltuuston hyväksymän Rahajärven ranta-asemakaavan valituksella.
KHO ei ottanut kantaa siihen, millainen viranomaisen ”kulttuuriselvittelyn” tulisi olla. Niinpä myös tämä avaa mahdollisuuden valittamiseen siitä, onko tehtykään selvitys ollut kyllin oikeaoppinen. Siihen oikeus otti kannan, että saamelaiskäräjien on saatava vaatimuksensa mukaisesti kaikki asioihin liittyvä materiaali paperilla, vaikka se olisi saatavissa netistä julkisista tietokannoista ja ajantasaisena.
Ehkäpä jatkossa kaikki materiaalit tulee toimittaa käräjille vielä kolmelle saamelle käännettyinä!
Kullanhuuhdonnasta vielä sen verran, että tälle vuodelle tehdyistä kullankaivulupahakemuksista antamissaan lausunnoissa saamelaiskäräjät näyttäisi vain tiukentaneen otettaan. Käräjät vaatii kullankaivajien laavuille rakennuslupamenettelyä, lapiokaivulle ympäristölupamenettelyä kullanhuuhdontaluvan lisäksi, saamelaiskäräjät lausuu myös porotalouteen liittyvistä asioista ohi paliskuntien ja esimerkiksi Kutturan alueen kullankaivuasioista on kuultava myös kolttien kyläkokousta. Kutturan seutu on aika kaukana koltta-alueelta.
Kun näitä esimerkkejä katsoo, täytyy ihmetellä oikeusvaltio Suomen lainsäädäntöä ja samalla muistaa vanha kansanhokema, ettei se ole hullu joka pyytää, vaan se joka antaa.
Kullankaivajat ovat saaneet maistaa ensimmäisenä yhteistyövelvoitteen ja kulttuurin heikentämiskieltopykälän mahdollistamaa mielivaltaa. Pääsevätkö muutkin siitä pian osallisiksi, siitä päättää lähiaikoina osaltaan Alexander Stubbin hallitus ja sen perään eduskunta.
Kullankaivajien kohdalla lyhyen aikaa voimassa ollut uusi kaivoslaki on pysäyttänyt työt kymmeniltä kultapaikoilta. Metsähallitus on rähmällään saamelaiskäräjien edessä kaivoslakiin liittyvissä asioissa, eikä tiedetä miten vastaavat pykälät vesi- ja ympäristölaissa tulevat sovellettaviksi.
Kaivoslakiin saatiin heinäkuussa tänä vuonna muutos, joka jatkossa mahdollistaa jatkoluville toimenpideluvan antamisen ja estää olemassa olevan toiminnan katkeamisen.
Täytyy vain arvailla millainen rumba esitetyn metsähallituslain säätämisestä näillä kokemuksilla seuraisikaan – vielä ILO -sopimuksen ratifioinnilla höystettynä.
Tai millainen konflikti tästä koko sotkusta saattaa vielä syntyä.


Veikko

12 kommenttia:

  1. Tarkastellaanpa saamelaiskäräjien toimia niissä kullankaivuuseen liittyvissä lupahakemuksissa, joissa hakijana on saamelainen. Esim käräjien puheenjohtajistoon kuuluva henkilö....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa. Silloin ei lupahakemuksesta ei ole valitettu.

      Poista
  2. Toisaalta tämä on loogista ja johdonmukaista, koska saamelaiskäräjät lähtee siitä että alueen luonnonvarat kuuluvat saamelaisille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saamelaiskäräjät lähtee siitä että koko lappi kuuluu saamelaiskäräjille

      Poista
  3. On se järkyttävää touhua pieneltä klikiltä! Tavallisesti äärijärjestöt ovat yhteiskunnan marginaalissa mutta meillä sellaiselle tarjotaan paikkaa eliitiksi. Missä vaiheessa tämä kiehuu hellalle?

    VastaaPoista
  4. Tässä saamelaiskäräjien viimeisin lausunto, jossa KHO:n päätökseen vedotaan (on pitkä kommentiksi, mutta jatkuu osissa):

    "Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes)
    Valtakatu 2
    96100 Rovaniemi
    kaivosasiat@tukes.fi

    Asia Saamelaiskäräjien lausunto malminetsintälupahakemuksesta ML2014:0029

    Viite Lausuntopyyntönne 20.10.2014

    Tukes on pyytänyt saamelaiskäräjiltä lausuntoa malminetsintälupahakemuksesta (ML2014:0029) Lätäsenon-Hietajoen soidensuojelualueelle. Saamelaiskäräjille saapuneen lausuntopyynnön liitteeksi Tukes on laittanut Lätäsenon-Hietajoen soidensuojelualueen hoito- ja käyttösuunnitelman, Tunturi-Lapin maakuntakaavan selostusosion, karttaotteen ja itse hakemuksen. Lausuntopyyntö ei pidä sisällään minkäänlaista arviota luvan mukaisen toiminnan vaikutuksista ympäristöön ja saamelaiskulttuuriin. Lausuntopyyntö ja sen asiasisältö eivät ole muuttuneet KHO:n vuosikirjapäätökseen jälkeen (KHO 2014:111) vaan lausuntopyyntö on samanlainen asiasisällöltään ja sanamuodoltaan kuin Tukesin ennen vuosikirjapäätöstä toimittamat lausuntopyynnöt. Lausuntopyynnön liitteenä Tukes on toimittanut enemmän materiaalia kuin aikaisemmin, muttei ole arvioinut lainkaan alueen viranomaispäätösten vaikutuksia lupa-harkintaan.
    Lausuntopyynnössä todetaan, että ”Ennen asian ratkaisemista Tukes varaa Saamelaiskäräjille mahdollisuuden selvittää hakemusten mukaisesta toiminnasta aiheutuvat vaikutukset (hyödyt ja haitat) saamelaisten oikeudelle alkuperäiskansana ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan, harkita mahdollisten haittojen vähentämiseksi ja ehkäisemiseksi tarvittavat toimenpiteet sekä ottaa kantaa saamelaiskäräjistä annetun lain 9 §:n säädettyjen neuvottelujen tarpeellisuuteen”. Saamelaiskäräjät huomauttaa, että kaivoslain 38 §:n 1 momentissa1 tarkoitettujen, saamelaisten oikeuksia alkuperäiskansana koskevien vaikutusten selvittäminen on Tukesin, ei saamelaiskäräjien vastuulla. Näin linjasi myös Korkein hallinto-oikeus (KHO) vuosikirjapäätöksessään KHO:2014:111 (Dnro 2371/1/13 ja 2466/1/13, annettu 25.6.2014) (ks. myös KHO:n päätökset dnro 2372/1/13 ja 2465/1/13). KHO:n päätöksessä todetaan mm., että ”Kaivoslain 38 §:n 1 momentissa mainitut tahot, kuten saamelaiskäräjät, eivät -- voi estää lupa-asian ratkaisemista jäämällä passiivisiksi. Säännöksessä mainittujen tahojen jäädessä passiivisiksi selvitysvastuu jää Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle. Turvallisuus- ja kemikaaliviraston on joka tapauksessa selvitettävä kaivoslain 38 §:n 1 momentissa tarkoitetut vaikutukset saamelaisten oikeuksiin alkuperäiskansana riippumatta siitä, onko saamelaiskäräjät osallistunut yhteistyömenettelyyn.” (KHO:2014:111: 29.)"
    jatkuu...

    VastaaPoista
  5. ...jatkoa;

    "Huomioiden KHO:n em. ennakkopäätös kaivoslain 38 §:n soveltamisesta saamelaiskäräjät ei pidä Tukesin lausuntopyynnön muotoilua asianmukaisena, vaan edellyttää, että Tukes muuttaa lupaharkintakäytäntöään vastaamaan kaivoslain edellytyksiä KHO:n linjauksen mukaisesti: Tu-kesin tulee selvittää kaivoslain 38 §:n mukaisesti malminetsintäluvan mukaisesta toiminnasta aiheutuvat vaikutukset saamelaisten oikeudelle alkuperäiskansana ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Selvitystyössä on otettava huomioon hakemuksessa tarkoitetun alueen läheisyydessä voimassa olevat vastaavat luvat, mitä saamelaisten oikeuden kannalta alkuperäiskansana tärkeitä alueita hakemus koskee sekä muut saamelaisten oikeutta alkuperäiskansana häiritsevät alueiden käyttömuodot hakemuksessa tarkoitetulla alueella ja sen läheisyydessä.
    Vasta kyseisen selvityksen laatimisen jälkeen tulee Tukesin pyytää saamelaiskäräjiltä ja mikäli lupa koskee koltta-aluetta niin myös kolttien kyläkokouksen kaivoslain mukainen lausunto sekä järjestää tarvittavat neuvottelut. Kyseinen selvitys tulee saattaa saamelaiskäräjien ja kolttien kyläkokouksen tietoon lausuntopyynnön yhteydessä. Selvityksen yhteydessä tulee toimittaa myös viranomaisten ja paliskuntien lausunnot saamelaiskäräjien ja kolttien kyläkokouksen tietoon.
    Saamelaiskäräjät on neuvotellut Tukesin ohjauksesta vastaavan Työ- ja elinkeinoministeriön kanssa 27.10.2014 kaivoslain soveltamisesta saamelaisten kotiseutualueella ja KHO:n ennakko-päätöksen vaikutuksista.
    Saamelaiskäräjät on käytännössä kaikissa lausunnoissaan Tukesille esittänyt toimenpiteitä yhteistyön ja lupaharkinnan kehittämiseksi. Saamelaiskäräjillä on ollut valmiudet ja halu tehdä Tukesin kanssa aidosti yhteistyötä kaivoslain toteuttamiseksi ja toivoo Tukesilta samanlaista tahtoa. Saamelaiskäräjät on korostanut yhteisten menettelyjen sopimisen tarvetta kaikissa Tuke-sin kanssa käymissään neuvotteluissaan.
    Saamelaiskäräjät pitää välttämättömänä, että Tukes laatii yhteistyössä saamelaiskäräjien, kolttien kyläkokouksen, ao. viranomaisten ja saamelaisten kotiseutualueen paliskuntien kanssa menettelyohjesäännöt, joissa sovitaan kaivoslain 38 §:n edellyttämistä menettelytavoista, yhteistyöstä ja vaikutusten arviointien tekemisestä saamelaisten kotiseutualueelle kohdistuvien hakemusten osalta. Neuvottelu tulisi järjestää sen jälkeen kun Tukes on neuvotellut TEM:in kanssa kaivoslain soveltamisesta saamelaisten kotiseutualueella.
    Saamelaiskäräjien näkemyksen mukaan on selvää, että uusia lausuntopyyntöjä ei tule lähettää eikä lupapäätöksiä tehdä saamelaisten kotiseutualueen osalta ennen kuin yhteisistä menettelytavoista saamelaisten kotiseutualueella on sovittu ja Tukesin lupaharkintakäytäntö vastaa kaivos-lain ja KHO:n yllä viitatun ennakkotapauksen vaatimuksia.
    Saamelaiskäräjät ei pysty tässä vaiheessa antamaan näkemystään malminetsintälupahakemuksesta (ML2014:0029), koska arviota luvan mukaisen toiminnan vaikutuksista saamelaiskulttuurille ei ole tehty. Lupahakemusta ei voida ratkaista ennen kuin kaivoslain mukaiset selvitykset ja vuorovaikutusmenettelyt on tehty.

    Enontekiöllä 13.11.2014
    Klemetti Näkkäläjärvi, puheenjohtaja
    Anni-Helena Ruotsala, ympäristösihteeri

    Puheenjohtaja päätti lausunnosta 13.11.2014.

    VastaaPoista
  6. Jos saamelaiskäräjät jättämällä jättää lausumatta miten luvan myöntäminen eli ko. toiminta vaikuttaa saamelaiskulttuurin harjoittamisen mahdollisuuksiin ja asia jää viranomaisten tehtäväksi, merkitsee suomalaisen tai yleisimminkin hallintokäytännön ja lain periaatteiden mukaan, että saamelaiskäräjillä ei ole lausuttavaa asiassa, ja että se tyytyy viranomaisten päätökseen.
    Saamelaiskäräjien lausunto on pullistelua ja viranomaisten työn mitätöimistä. Tällainen asenne on saavuttanut lakipisteensä eikä se lo edellytyksiä aitoon ja vilpittömään yhteistyöhön.
    Yhteistyö ei ole sk:n toiminnan tavoite, vaan se että sk:n alaisuuteen perustetaan erillinen "ympäristövirasto", jonka lausuntojen perusteella viranomaisten on myönnettävä lupia eivätkä viranomaiset saa tehdä niistä poikkeavia päätöksiä.
    Tällainen saamelaisten Ely -aly virasto voisi työllistää vähintään parikymmentä tiettyjen sukujen jäsentä, kompetenssista viis. Voivathan he monistaa lausuntoja niinkuin sk. tähänkin asti on tehnyt kaikilla aloilla.
    Parinkymmenen tulostimen käyttäjän erikoisasiantuntijatasoiset palkat saamelaislisineen maksaisi Suomen valtio.

    VastaaPoista
  7. Tuodaanpas yksi mielenkiintoinen yksityiskohta vielä esiin: pelkällä kullanhuuhdontaluvallahan ei koneellista kaivuuta voi harjoittaa vielä ollenkaan. Siihen tarvitaan ympäristölupa ja niitä käsitellessä aluehallintovirasto ei pääsääntöisesti ole kuullut saamelaiskäräjiä, koska "luvan mukaisesta koneellisesta kullankaivusta ei arvioida aiheutuvan sellaisia päästöjä tai muitakaan vaikutuksia, joiden johdosta saamelaiskäräjien lausunto olisi tarpeen." Näistäkin on valitettu, mutta käsittääkseni ei yhtä hyvällä menestyksellä kuin kullanhuuhdontaluvista.

    Saa nähdä minkälaisia muutoksia vasta voimaan astunut uusi ympäristönsuojelulaki tuo tullessaan tähän asiaan. Siellähän on mainittu, että "lupaviranomaisen on pyydettävä hakemuksesta lausunto saamelaiskäräjiltä, jos hakemuksen tarkoittaman toiminnan ympäristövaikutukset saattavat ilmetä saamelaisten kotiseutualueella, ja kolttien kyläkokoukselta, jos ympäristövaikutukset saattavat ilmetä kolttalaissa (253/1995) tarkoitetulla koltta-alueella". Tosin onhan tuo muotoilu paljon yksiselitteisempi kuin Veikon tekstissään esittelemä kaivoslain yhteistyö /"kulttuuriselvittely"pykälä.

    Ehkä kaivoslaki on esimerkki tämän päivän lainsäädännöstä, jossa on yritetty miellyttää kaikkia ja lopputuloksena on sillisalaatti. Sillisalaatti, joka ei mahdollista luvan hakijalle ennakoitavuutta luvan saantiin ja työllistää vain virkamiehiä eri byrokratian tasoilla?

    VastaaPoista
  8. YK:n Ihmisoikeuskomiten päätös tapauksessa Länsman ja muut vastaan Suomi (511/1992) antaa osviittaa siitä miten viranomainen voi muotoilla selvityksensä, Saamelaiskäräjäthän käyttää monistettuja sapluunoita, joten miksipä ei myös viranomaiset. Komitean päätös, johon KHOn tuore päätös selvästi nojautuu, ilmentää periaatetta jonka mukaan saamelaistilla on alkuperäiskansana oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan.Komitena päätöksen mukaan kulttuurin harjoittamisoikeus nauttii suojaa, mutta tämä suoja ei ole absoluuttinen. Mallia voi lisäksi ottaa oikeuskanslerin, eduskunnan oikeusasiamiehen ja Korkeimmanhallinto-oikeuden päätösten siitä kohdasta, jossa asioiden pyörittelyn jälkeen tullaan varsinaiseen päätökseen.

    Tehtyään asiallisen ja kohtuullisen syvän ja laajan selvityksen siitä miten jokin hanke vaikuttaa saamelaiskulttuurin harjoittamisen mahdollisuuksiin, viranomainen voisi soveltaa tämäntapaista kaavaa:

    "Viranomainen NN on silloin ja silloin pyytänyt saamelaiskäräjiltä sen ja sen lain sen ja sen pykälän mukaisesti toimittaen ne ja ne asiakirjat lausuntopyynnön liitteenä. Koska saamelaiskäräjät ei ole reagoinut lausuntopyyntöön, viranomainen on KHO:n päätöksessään KHO:2014:111 ilmentämän linjauksen mukaisesti arvioinut hankkeen vaikutukset saamelaiskulttuurin harjoittamiseen. Viranomaisen käsityksen mukaan hankkeen ei voida katsoa muodostavan estettä saamelaisen kulttuurin harjoittamiselle, koska (tähän konkreettisia perusteluita). Mitä tulee estettä lievempiin häiriöihin ja haittoihin, hankeen kylläkin voidaan arvioida häiritsevän jossain määrin sitä ja tuota saamelaisen kulttuurin muotoa sen laajassa merkityksessä eli elinkeinotoiminta mukaan lukien sillä ja sillä tavalla, mutta siitä ja siitä syystä haitta ei kuitenkaan jää siinä määrin merkitseväksi että se muodostaisi esteen hankelöuvan myöntämiselle. Viranomainen on punninnut hankeen saamelaiselle kulttuurille aiheuttaman rajalliset haitat hankkeen tuottamaa niin yksityistä kuin yleistä hyötyjä vastaan, jaa päätynyt siihen, että hyödyt ovat siksi suuret että sen saamelaisen kulttuurin harjoittamiselle aiheuttamat rajalliset häiriöt ovat niin paljon suuremmat, että haittat on voitava sietää. Viranomainen on lisäksi selvittänyt onko hakemuksessa tarkoitetun alueella tai sen läheisyydessä voimassa muita vastaavia lupia, ja kohdistuuko lupa-alueeseen tai sen läheisyyteen muita saamelaisten oikeutta alkuperäiskansana häiritseviät alueiden käyttömuotoja ja sen läheisyydessä. kulttuurin Tältä osin selvitys osoittaa että lupa-alueella ei ole voimassa vastaava lupaa, eikä vastaavaa toimintaa tarkoittavaa lupahakmeusta ole vireillä viranomaisen tieten. Muista saamelaisten oikeutta jne jne jne viranomainen toteaa seuraavasti: (Tähän tunnetut muut käyttömuodot jotka voisi arvioida häiritseviksi, ja arvio näiden vaikutuksesta erillään ja yhdessä.)

    Tältä pohjalta viranomainen on katsonut, ettei saamelaisten oikeus kulttuurinsa harjoittamiseen muodosta estettä luvan myöntämiselle."

    Näin pallo palautuu saamelaiskäräjien puolelle pelikenttää, ja jää saamelaiskäräjien asiaksi osoittaa viranomaisen selvityksen mahdolliset puutteet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se vastuullinen viranomainen tekisi,vaan kun ei tee!Olen iki onnellinen ja vahingoniloinen tästä kehityssuunnasta.Saavatpa muutkin kuin Inarinlappalaiset maistaa kiihkosaamelaisten valtapyrkimyksiä.

      Poista
  9. Tuossa vastaussapluunassa kohta "hyödyt ovat siksi suuret että sen saamelaisen kulttuurin harjoittamiselle aiheuttamat rajalliset häiriöt ovat niin paljon suuremmat" pitää tietenkin kuulua nii että ne haitat ovat siksi PIENET jne.

    VastaaPoista