Sajoksen konferenssi ei siis etsinyt ratkaisuja saamelaisten
keskinäisen yhdenvertaisuuden parantamiseksi, vaikka moinen keskinäinen ongelma
nousikin aloituspäivänä moneen kertaan puheenaiheeksi. Konferenssin
tarkoituksena oli silotella puheita ja ajatuksia yhdensuuntaisiksi ILO 169
sopimuksen ratifioinnille Suomen valtion, pohjoisen kuntien ja etenkin niiden
asukkaiden suuntiin. Konferenssin toisena päivänä pohditaan vielä muun muassa
median vaikutusta ja vastuuta ”oikean” sanoman saattamiseksi kipeäksi
muodostuneessa ILO-asiassa.
Mielenkiintoista nähdä miten etenkin median suhteen
onnistutaan. Ainakin ensimmäiset verkko-otsikot liputtivat ”vastuullisuutta” tyyliin ”Suomessa liian dramaattista keskustelua ILO-sopimuksesta”.
Itse en päässyt Sajokseen paikan päälle muutamien
yhteensattumien takia, mutta hieman viiveellä saatoin seurata päivän antia
illemmalla verkosta http://new.livestream.com/sapmi/boahttevuohta
uutislinkin kautta. Päivän mittaan tilaisuudesta sinkoili myös muita viestejä,
joten tuskinpa asiat olisivat auditorion penkissä sen paremmin valjenneet.
Sisäasiainministeriön tiedotteessa puhuttiin saamelaisista
EU:n ainoana alkuperäiskansana. Ehkäpä jossain vaiheessa näen sellaisen
dokumentin, jolla EU-komissio tai parlamentti on tuon tunnustuksen antanut.
Konferenssin avannut vähemmistövaltuutettu Eva
Biaudet puhui jo minusta oikeammin Suomen ainoasta alkuperäiskansasta, joka
pitää paikkansa sikäli, että saamelaiset on tunnustettu Suomen perustuslaissa
ainoina alkuperäiskansaksi.
Biaudet sanaili Sajoksessa minusta aika tavalla kieli
keskellä suuta, jonka luen joihinkin hänen aiempiin esiintymiinsä verraten
positiiviseksi asiaksi. Sinällään kovin paljon uutta ei vähemmistövaltuutetun
puheenvuoroihin sisältynyt, mutta yhden hyvän avauksen hän esitti: Suomessa
pitäisi vihdoin ruveta puhumaan ja pohtimaan käytännön vaikutusten tasolla
siitä, mitä ILO 169 toisi tullessaan.
Voin kuvitella, että Biaudet ajatteli käytännön tasolle
siirtymisen palvelevan ILO-sopimuksen ratifioinnin puolustajia ja ratifioinnin
vaikutusten vähättelijöitä. En tiedä mahtaako esimerkiksi saamelaiskäräjien
puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi
kannattaa moista kovinkin laajaa ja käytännön kysymyksiin paneutuvaa
ennakkokäsittelyä. Hänen vaatimuksensa ILO-sopimukseen liittyen kun eivät anna
lainkaan aihetta vaikutusten vähättelyyn, luettakoon niistä vaikkapa
saamelaiskäräjälain uudistamista pohtivalle työryhmälle annetuista lausunnoista
ja monista muista vastaavista.
Ehkäpä asiantuntijoiden ja median kannattaisi perehtyä
siihen, mistä ”liian dramaattinen” ILO-keskustelu on saanut siipensä.
Saamelaiskäräjien johdon ohella sen päällimmäiset
asiantuntija-avustajat ja ideologit, entinen lakimiessihteeri Heikki J. Hyvärinen ja Ylä-Lapin
kiistoja milloin minäkin asiamiehenä pyörittänyt nykyinen YK:n
ihmisoikeusraportoija Martin Scheinin, eivät hekään taida perustaa mistään etukäteisselvityksistä.
Hyvärinen moitti Sajoksessa perinteiseen tapaansa sekä
huonon saamelaismääritelmän lakiin jättäneen Suomen eduskunnan että huonoa saamelaismääritelmää
väärin tulkitsevan Suomen korkeimman hallinto-oikeuden. Hänestä saamelaisuuden
rajaamisessa ei ole mitään ongelmaa kunhan toimitaan hänen ja saamelaiskäräjien
vaalilautakunnan ehdoin. Scheinin puolestaan oli sitä mieltä, että ILO-sopimus voidaan
ensin ratifioida ja sen jälkeen ryhtyä katsomaan millaisia vaatimuksia
saamelaiset voisivat esittää valtionmaiden omistuksesta ja sitä myöten
tietenkin elinkeino-oikeuksista.
Scheinin kertoi hiihdelleensä joskus Enontekiön
Kalmakaltiolta Angeliin päin ja pohtineensa josko ainakin Inarin läntiset
alueet voisivat olla potentiaalista saamelaisten maata. Toinen vastaava
yhteismaa voisi olla Käsivarsi.
Toisin sanoen, ensin ratifioitaisiin ILO 169 ja sitten
ruvettaisiin jatkamaan ikuista kamppailua maista ja elinkeinoista?
Sekä Hyvärinen että Scheinin edustavat Klemetti
Näkkäläjärven tavoin näkemystä, jonka mukaan ILO 169:n ratifioinnissa on
olemassa vain kaksi osapuolta: saamelaiskäräjät ja Suomen valtio. Scheinin oli
sikäli hellempi, että edellytti valtion tarjoavan ylisen Lapin muulle väestölle
jonkinmoisen kädenojennuksen mielten rauhoittamiseksi. Jotain investointeja tai
sillai...
Sajoksen konferenssin alustajiin kuuluneet Tromssan
yliopiston tutkija Mattias Åhren ja
YK:n työjärjestö ILO:n entinen asiantuntija Lee Swepston kertoivat Sajoksessa ILO 169 sopimuksen käytännön
merkityksistä Norjassa ja yleisemmin maailmalla. Asiantuntijoiden viesti oli,
että Suomen tilanne on omansa ja että ratkaisuja tehdään kunkin maan tilanteen
ja lainsäädännön pohjilta. Swepstonille ainakin saamelaisten keskinäisten
identiteettiongelmien esiin nouseminen saattoi olla avartavaa, Åhrenhan niihin
lienee jo hyvinkin perehtynyt. Åhren katsoi, että Suomessa saamelaisuuden
määritelmää tulisi tarkentaa.
Sajoksen aloituspäivän aktiivisia keskustelijoita olivat
inarinsaamelainen saamelaiskäräjien jäsen ja Inarin kunnanvaltuuston
puheenjohtaja Anu Avaskari,
inarinsaamelainen lapinkyläaktiivi Kari
Kyrö sekä Enontekiön kunnanjohtaja Mikko
Kärnä. Heidän ja muutamien muidenkin kautta tuli yhteneväistä viestiä
siitä, mitä ristiriitoja saamelaiskäräjien johdon ILO-vaatimuksiin liittyi.
Mikä olisi se alkuperäiskansa, jota ILO 169 sopimuksella
aiottaisiin suojata? Ja mikä olisi se maantieteellinen alue, jolle sopimuksen
soveltaminen maankäytön osalta rajattaisiin? Oma lukunsa olisi vielä sopimuksen
soveltamiselle oleellisen olosuhdeanalyysin tekeminen siitä, missä määrin
Suomen alkuperäiskansa oli oikeuksissaan jäljessä maan valtaväestöstä eli mitä
mahdollista ”positiivista erityiskohtelua” alkuperäiskansaan tulisi soveltaa.
Aiemmin muuten tuosta ”positiivisesta erityiskohtelusta”
käytettiin ilmaisua ”positiivinen syrjintä” – syrjintä siis kohdistuen valtaväestöön.
Termit ovat uusiutuneet, vaatimukset niiden taustalla eivät.
Veikko
Jk: Sajoksessa tuli esiin sellainenkin mahdollisuus, että
Suomessa ja EU:ssa saattaa olla jossain vaiheessa toinenkin alkuperäiskansa,
ellei saamelais-lappalaiskysymyksessä päästä yhteisen pöydän ääreen ja yhdessä
eteenpäin ja jolloin Suomi joutuu tunnustamaan historiallisen Lapinmaansa
historiallisen alkuperäisväestön omaksi alkuperäiskansakseen.
Kiitoksia Veikko taas kerran asiallisesta tiedonjakamisesta!Saas nähhä mitä meidän Lapinkansa asiasta uutisoi.Taitavat taas vain mankua saamelaisille lisää myötätuntoa.Koskahan ko.lehti uskaltaa kirjoittaa ensimmäistäkään totuuden riviä näistä alkuperäiskansa asioista.
VastaaPoistaKiitän jälleen Veikkoa erinomaisesta tilanteen päivityksestä, jossa hän esitteli Lapin saamelaiskysymykseen liittyvien keskeisten asiantuntijoiden mm. Scheininin ja Hyvärisen näkemyksiä tästä alkuperäiskansakysymyksestä. Asioiden taustojen ymmärtämiseksi on kuitenkin syytä palata historiassa taaksepäin. Saamelaislain valmistelutyö käynnistyi 1980-luvulla sisäasiainministeriön yhteydessä toimivassa saamelaisasiain neuvottelukunnassa, jossa lakiesityksen valmistelutyössä keskeisesti olivat mukana lakimiessihteeri Heikki Hyvärinen ja puheenjohtaja Pekka Aikio. Maaherra Asko Oinaan johdolla toiminut neuvottelukunta luovutti ministeri Puhakalle saamelaislakiesityksen nimellä kulkeneen mietinnön kesäkuussa 1990. Lakiesitys lähti ylevästä periaatteesta, että aikoinaan saamelaisille kuuluneet tietyt maa- ja vesioikeudet palautettaisiin takaisin alkuperäisille omistajilleen. Lausuntokierroksella esitys sai hyvin ristiriitaisen vastaanoton ja saamelaisvaltuuskuntakaan ei ollut asiasta yksimielinen, koska siitä puuttui mm. katkeamaton polveutuminen ja itseidenfikaatio. Esitys oli myös sellaisenaan maantapaan soveltumaton.
VastaaPoistaRauenneen saamelaislakiesityksen raunioille perustettiin 13.5.1993 sittemmin oikeusministeriön yhteydessä toimiva sisäasiainministeriön, oikeusministeriön ja saamelaisvaltuuskunnan työryhmä, joka valmisteli ja antoi esityksensä saamelaiskäräjälaiksi. Saamelaisvaltuuskunnan lakimiessihteeri Heikki Hyvärinen edusti työryhmässä saamelaisvaltuuskuntaa ja Eero J. Aarnio oikeusministeriötä.
Kyseisen työryhmän esitys, joka luovutettiin silloiselle oikeusministeri Hannele Pokalle 4.2.1994, loi perustan nykyiselle kiistalle siitä kuka on entisten lapinkylien oikeudenomistaja. Mainitussa esityksessä ehdotettiin kieleen ja itseidentifikaatioon perustuvansaamelaismääritelmän laajentamista koskemaan sellaista henkilöä jälkeläisineen, joka on merkitty maakirjaan, veronkantoluetteloon tai henkikirjaan ns. lappalaiselinkeinojen harjoittajaksi vuosien 1875-1923 välisenä aikana. Mietinnön em. vuosilukurajoitus osoittaa, että määrittelyn avulla pyrittiin aivan samaan lopputulokseen kuin vuoden 1990 esitykselläkin. Eli haluttiin entisten lapinkylien alueen historiallinen omistuspohja vaihtaa Suomeen Ruotsista ja Norjasta suurelta osin laittomasti muuttaneiden porosaamelaisten jälkeläisille. Pidän sellaista kantaväestöä syrjivänä kolonialismina, joka on ILOn sopimuksen periaatteiden vastaista.
Määritelmän laajennuksella haluttiin saada mahdollisuus kytkeä maihin ja vesiin kohdistuva omistusoikeus muut poissulkevaksi saamelaisten yksinoikeudeksi. Työryhmä ei kyennyt ennakoimaan, että oikeista saamelaisista polveutuvat "uuslappalaiset" tulisivat peräämään oikeuksiaan ja hakeutumaan saamelaisrekisteriin. Väitänkin, että mainittujen asiantuntijoiden lain valmistelutaito oli huonoa ja heidän toimintansa taitamatonta. Myös maa- ja vesioikeuskysymysten selvittelemiseksi olisi ollut tarjolla naapurimaan malli. Suomen saamelaiskäräjälain valmisteluvaiheen aikana oli jo toiminnassa Norjassa laajalla pohjalla toimiva ns. saamelainen oikeuslautakunta, jonka tehtävänä oli selvitellä saamenmaan maa- ja vesioikeuksia ja tehdä niiden käytöstä ja hallinnasta ehdotus. Norjassa ja Ruotsissa oltiin kaukonäköisiä eikä haluttu sitoa saamelaisuutta harjoitettuihin elinkeinoihin tai entisten lapinkylien osakkaiden jälkeläisiin, jotka saattoivat olla myös muita kuin saamelaisia.
jatkuu...
Olen myös sitä mieltä, että keskusteltaessa maa- ja vesioikeuksien palauttamisesta saamelaisille tulisi edelleenkin kääntää katseet naapurimaa Norjan suuntaan. Siellä selvitystyö on kestinyt lähes 20 vuotta , ja tuloksena on ratkaisu joka ei ole saanut yhtäkään väestöryhmää riemuitsemaan, mutta jonka kaikki voivat oikeudenmukaisena hyväksyä. Saamelaisille vahvistettiin heidän vanhat oikeutensa käyttää maita ja vesiä niin että he voivat jatkaa perinteisten elinkeinojensa harjoittamista. Finnmarkin laajan läänin kaikki valtionmaat siirrettiin uuden elimen omistukseen ja hallintaan. Tämän elimen johtokunta muodostuu puolittain Saamelaiskäräjien asettamista edustajista ja puolittain lääninkäräjien asettamista edustajista. Lääninkäräjät on yleisillä vaaleilla valittu välitason edustus- ja hallintoelin, jollaista meillä Suomessa ei ole. Koska Norjan saamelaisilla on äänioikeus sekä sikäläisen Saamelaiskäräjien vaaleissa että lääninkäräjien vaaleissa, saamelaisten sananvalta maaoikeusasioissa on turvattu tavalla joka tyydyttää ILO:n alkuperäiskansasopimuksen edellyttämän tason.
VastaaPoistaJouni Kitti
Saamelaiskäräjien jäsen
Vuosina 1995−99
Entisen Jugoslavian alue on varoittava esimerkki siitä mihin kehitys voi johtaa kun ennen kohtalaisessa sovussa elänyt väestö alkaa jakautua etnisiin ryhmiin joista eräät alkavat korostaa omaa erinomaisuuttaan ja parempaa oikeuttaan johonkin maa-alueeseen vedoten herra ties mihin ikimuistoisiin asioihin. Ja ehkä joku muistaa vielä hutujen ja tutsien tapauksen. Nationalismi ja etnonationalismi on tulta jolla ei pahemmin kannata leikkiä.
VastaaPoistaAivan. Firenzestä on helppo käydä hiihtelemässä ja mietiskelemässä kenelle mitkäkin maat antaisi.
PoistaKyllä. Ja maailman lyhin sotahistorian teoskin olisi: Saamelaisten sotataito ja taktiikka.
PoistaHuutelu onkin paljon helpompaa.
Mitkä maat on otettu 1870- luvulla ja myöhemmin tulleilta nomadisaamelaisilta, jotka tulivat toisten maille ?(inarilaisten ja sompiolaisten)
PoistaHyvä kysymys. Ja ellei siihen tule yksilöityä vastausta on turha kuvitella maanvaltauksen onnistuvan!
PoistaSe ei maanvaltaus onnistu muutenkaan. Ovat meinaan niin hyvät sytöt vuolleet tässä vuosien aikana itse, että ei paljon kipinää tarvita. Vaan saattaa tulentekijä käräyttää näppinsä. Parhaassa tapauksessa vain näppinsä. Noin kuvaannollisesti.
PoistaHeikki J. Hyvärinen toisti taaskin 1600-luvun esi-isän löytymisestä saamelaisuuden todistamiseksi.Sammuiko suku siihen vai miten kävi? Kummastuttaa tuollaiset puheet
VastaaPoistanykyaikana.
ja ilo-sopimus pitäisi nopeasti viedä loppuun koska kuulemma näyttää kansainvälisesti huonolta kun sitä viivytellään. ihan sama sille mitkä täällä paikan päällä olisivat seuraamukset.
VastaaPoistaKun nomadisaamelaiset menettivät Norjassa ja Ruotsissa laidunmaansa, niin nyt näyttää
VastaaPoistaolevan pyrkimyksenä kaapata tilalle maat Suomesta ja korkojen kanssa.
Röyhkeät perivät maan.
Pohjoismainen saamelaissopimus avaisi valtakuntien rajat poronhoidolle. Suomessa tosin saamelainen poronhoito on aidannut itsensä kieköröihin, joten sais nähdä miten jutaaminen niiden takia sujuisi.
VastaaPoistaAi siis yhteipohjoismainen loppuunkaluttu laidun. Petokorvaukset sen kun kasvavat. Suomessa ja Ruotsissa maksajana EU, Norjassa maksavat omasta pussistaan. Kun poroja ruokitaan teollisuusnapukoilla,niin ennen pitkää liha
Poistamaistuu naudanlihalle.Sitten ei kun suuria kollektiivisia poronavettoja pystyttä-
mään sinne sun tänne.Varmaan pitäisi sovittaa 500 poroa yhteen pytinkiin.
Ei tarvitse pienlentokoneita palkata etsimiseen, kun ovat neljän seinän sisällä.
Eikä petoja tarvitse pelätä vallankin, jos muistaa panna oven säppiin perässään.
Olisikohan saamelaisella poronhoitoalueella kaikkiaan 100000 poroa?
Silloin pitäisi rakentaa 200 porottoa eri puolille. Ja kas, luonto elpyisi pikku
hiljaa. Kun jäkälä kasvaa armottoman hitaasti, niin eiköhän sadan vuoden perästä voisi porot taas hiljotellen päästää luontoon evästämään. Aluksi ne
tottumuksen vuoksi tulisivat kotiporottolle ruokaa roukumaan.Mutta kun mitään ei heruisi, niin rupeaisivat haistelemaan ja maistelemaan outoa
jäkälää.Näin päästäisiin perinteisiin kiinni. Porottot jäisivät tyhjilleen.
Niistä saisi teollisuushalleja, urheiluhalleja, elokuvateattereita, monitoimihalleja
ja kaikenkarvaisia kokoontumistiloja isollekin porukalle.
Että näin ikkäästi!!!!!
Hahhah! juuri noinhan sen pitäisi mennä. Porot pois luonnosta koska ne eivät sinne kuulu, ei ainakaan Inarin luontoon.
VastaaPoistaKun kulkee täkäläisissä metsissä niin poronpaskaa on noin viiden metrin välein. Se kertoo siitä että poroja on liikaa. Jäkälääkään ei Inarin kunnassa kasva muualla kuin niin suurten kivien päällä ettei porot sinne pääse kiipeämään.
Pororievut eivät itsessään ole pahoja vaikka ne poukkoilevatkin liikenteessä haittana mutta niiden määrää hinkuavat ahneet saamelaiset pitäisi laittaa edesvastuuseen ahneudestaan.
Neeta Jääskö loistaa taas ivallisilla kommenteillaan ja julkisella anteeksipyynnöllään Kari Kyrölle joka oli silkkaa sarkasmia. Mistä näitä nuoria sapekkaita saamelaisia oikein tulee?!
VastaaPoistaPilkka osuu kuitenkin omaan nilkkaan myöskin tässä tapauksessa.
Säälittävä tapaus. Mistäkö näitä tulee? Heikosta itsetunnosta ja identiteettivajeesta.
PoistaLuultavimmin on kysymyksessä ajattelemattomuus. Nuori ihminen ei välttämättä
Poistaymmärrä sitä, että kirjoitettu teksti on kuin se kuuluisa ammuttu nuoli ja että
kaikesta pitää kantaa vastuu.Loppupeleissä vastuun sanoistaan kantaa yksin.
"Yksin olet Sinä ihminen. Kaiken keskellä yksin".
Kyllä nuorten oppi tulee vanhemmilta eli tässäkin tapauksessa saamelaiset lapset manipuloidaan ja aivopestään uskomaan että heillä on epädemokraattiset olot ja että tätä vastaan on taisteltava vaatimalla lisää oikeuksia. (Tosiasiassa heillä on enemmän oikeuksia kuin muilla)
PoistaSamaa aivopesua tehdään uskonnoissa ja esim muslimit elävät jo lapsuudestaan asti siinä uskossa että maailmassa pitää käydä pyhää sotaa länttä vastaan islamin puolesta.
Saamelaisuudessa on nykyään aivan samoja aineksia.
On näillä nuorsaamelaisilla kovasti sanottavaa, tietoa ei kumminkaan.
VastaaPoistaHeillä paatos ja tunnekuohut ovat jo syrjäyttäneet järjen äänen.
On sitten vanhana jotain jota katua ja hävetä.
... ja olla hiljaa hissukseen niin kuin entiset stalinistit.
Poistakyllä stalinistit ovat pään nostaneet kevään ja kesän aikana, kovin vain on teoria hukassa. Sanoisin että vanhukset saarnaa rotuoppia.
VastaaPoistaJuuri niin. Rotuoppia on saamelaisuuden korostaminen.
VastaaPoistaJa mitä tarkoittaa "alkuperäiskansa"?! Jos ajatellaan kaikkia maailman rotuja kansoja ja heimoja joita on satojatuhansia maailmassa niin mikä tekee joistakin alkuperäiskansan ja toisista ei. Samoista esivanhemmista olemme kaikki lähteneet lisääntymään. Onko matkan varrella tapahtunut jotain joka tekee jostain porukasta niin hemmetin alkuperäisen.
Tämähän on aivan naurettavaa ja on silkkaa rotuoppia.
Kukahan keksi tuon alkuperäiskansa-idean? Taas yksi riidanaihe lisää tähän
Poistamaailmaan entisten lisäksi...
Pistipä saakä:n sivulta silmään seuraavaa: "Siitajärjestelmä on sukulaisuuteen perustuva
VastaaPoistasosiaalinen huom.yhteisöllinen järjestelmä, jonka kautta poronhoito järjestetään
käytännössä." Metsäsaamelainen siita oli nimenomaan yhteisöllinen, joka piti huolta kai-
kista jäsenistään. Tuohon siitaan kuului useita sukuja. Jos pitää huolta vain lähisukulaisistaan, se ei ole varsinaista yhteisöllisyyttä. Sukurakkautta kylläkin. Entisinä
aikoina saattoi poromies kadota, eikä koskaan löydetty. Hänen poronsa siirtyivät toisten tokkiin. Ja mitä kaikkea onkaan tapahtunut, jotta joistakin on tullut pororikkaita.
Ymmärtääkseni käytettäessä nimitystä siitajärjestelmä on ensinnäkin napattu nimitys
metsäsaamelaisilta ja toisekseen nykyinen motorisoitu poronhoito on kaukana
nomadisaamelaisuudesta, jota lanseerataan alkuperäiskansan omimmaksi ja toisista
erottavaksi tavaksi hoitaa poroja.
Sakän tiedot eivät pidä paikkaansa. Siidajärjestelmä EI perustunut sukulaisuuteen. Klemetti Näkkkäläjärvi on pyrkinyt muokkaamaan alkuperäisen siidan käsitettä sellaiseksi, että siidanjärjestelmän perilliseksi voitaisiin julistaa nykyiset "saamelaisporonhoidon yhteisöt", jotka perustuvat sukulaisuuteen.
PoistaEsimerkiksi hän kirjoittaav. 2000 (Siddastallan s 138) "Siidat olivat saamelaisten yhteisöjä, joiden jäsenillä oli yhteistet elinkeinot ja alueet... Siidan muodostivat tavallisesti useat ydinperheet (?? huom. minun), jotka olivat enimmäkseen, eivät kuitenkaan välttämättä olleet sukua toisilleen". Aika sekava yritys liuuttaa siidan käsitettä kohti suku-perhe- porotalouskillan suuntaan, jonka hän on myöhemmin eri yhteyksissä nimennyt aidoksi siidan perillisiksi (ja ehkä kolttain kyläkokoukset).
Klemetin em artikkeli on sekava ja sisältää runsaasti ristiriitaisuuksia esim. edellä olevan lainauksen sisällön kumoutuu suurelta osin artikkelin loppuosassa.
Siidat eli lapinkylät olivat hallinnollisia yksiköitä, joissa sen alueella asuvat ihmiset perheidensä ja sukujensa kautta sopivat usein talvisaikaan pidetyissä kokouksissa laajasti yhteisistä asioistaan, mm. alueen käytöstä, metsästyksestä, kalastuksesta,työnjaosta, kauppasuhteista, sekä myös oikeus- ja riita-asioista kotakäräjillä suuressa osassa Suomen Lappia.
Norjalaisen historioitsija Solbakkin mukaan Tenonjokilaakson siidajärjestelmä mureni ja hävisi suurporonhoidon myötä.
Muutoinkin K. Näkkäläjärven artikkelit Siiddastallan teoksessa ovat vinoutuneet niin, että saamelainen kulttuuri ja yhteisö näyttää lähinnä tietyn alueen tietyn elinkeinon ja tiettyjen sukujen näkökulmasta nähtynä silloinkin kun otsake antaa ymmärtää, että siinä kuvataan kaikkia saamelaisia.
Olipa hyvä että löysin tämän blogin! Mukava lukea, asiallista tekstiä, kiitos siittä. Muutin justhin kotoa Käsivarresta opiskelemhan etelhän ja tuntuu kohta että onkhan mulla takasi tulemista ennää ko opinnot loppuu muutaman vuojen päästä, ko kyllä tämon kääntyny jo ahneueksi koko ILO homma ja kiihtyy vain.... Ja ko mie en ole Saamelainen mutta sukujuuret syvällä Lapissa..Pittää alkaa kyllä puskemaan omiaki mielipitteitä esile..:)
VastaaPoista