Pääkirjoittajan artikkeli on ehtinyt saada verkossa jo haisevaa arvostelua.
Hänen itsensä nähdään olevan oudolla tiellä rohjetessaan arvioida negatiivisesti
tahoja, jotka ovat ensin vastustaneet Sarivaaran väitöstutkimusta ja nyt Koutokeinossa
toimivan saamelaisen korkeakoulun hänelle myöntämää Israel Roung -tiedepalkintoa.
Näin Lapin Kansa tänään 15.5.2013:
”Kasvatustieteiden Tohtori Erika Sarivaaran piti tiistaina saada vuoden 2012 Israel Ruong -tiedepalkinto Norjan Kautokeinossa, mutta luovutusta päätettiin lykätä. Syy oli kuuden saamelaisjärjestön vastustus.
Saamelaisneuvosto kysyy, miksi norjalaiset haluavat palkita henkilön vastoin säätiön sääntöjä. Sääntöjen mukaan palkinto luovutetaan nuorelle saamelaiselle tutkijalle, mutta saamelaisjärjestöjen mielestä Sarivaara ei ole saamelainen.
Sarivaara väitteli Lapin yliopistossa kesäkuussa 2012 aiheesta ´statuksettomat saamelaiset´. Saamelaisaktivistit vastustivat myös väitöskirjan hyväksymistä, joskin tuloksetta.
Saamelaisjärjestöjen hyökkäys yhtä tutkijaa vastaan näyttää epäoikeudenmukaiselta eikä se edistä saamelaisten asemaa. Monen sympatiat kääntyvät tässä asiassa Sarivaaran, heikomman, puolelle.”
Minusta kirjoitukseni
otsikko sopii syntyneeseen tilanteeseen paremmin. Perustelen sitä pitkällä
kokemuksellani näistä painostajista.
Heillä riittää
järjestöjä ja uskollisia asiantuntijoita ottamaan kantaa milloin mihinkin
asiaan. Muutama henkilö pystyy tai ainakin pyrkii luomaan mielikuvan
saamelaisen kansan syvästä huolesta ja närkästyksestä. Kun pääkirjoittaja arvioi, ettei tällainen, minusta rasismille
sukua oleva kampanjointi edistä saamelaisten asemaa, ollaan asian ytimessä:
muutama rähinöitsijä todella myrkyttää suhtautumista kokonaiseen kansanryhmään.
Näin, mikäli ei
ymmärretä norsunluutorneissaan elävien kiihkoilijoiden ja tavallisten saamelaisten
kansalaisten välissä olevaa todellisuuden äytsiä.
Suomenruotsalainen
kollegani Gunnar Pettersson kirjoitti
eilen Hirvasrumpu-blogissaan syntyneestä selkkauksesta. Hän oli perehtynyt ruotsalais-saamelaisen
kielentutkijan ja saamelaispoliitikon Israel
Roungin (1903-1986) työhön ja taustoihin ja näkee Sarivaaran ja Roungin
välillä tiettyjä yhtäläisyyksiä.
”Saamelainen Israel Roung osoitti, että totuutta etsivä tiede voi edistää oikeamielistä politiikkaa. Erika Sarivaaraa syrjivät saamelaiset eivät ymmärrä, että ei edes oikeamielinen politiikka voi pysäyttää vapaata tutkimusta, sati sitten muunlainen politiikka.
Mielenosoituksellinen päätös ei kohdistu ainoastaan Erika Sarivaaraan, vaan myös palkinnon myöntäjiin. Sen oven takana, joka on suljettu Erika Sarivaaralta, seisoo myös professori Israel Roung.”
Hienosti nähty ja
kirjoitettu!
Pettersonin blogi ja
kirjoitus kokonaisuudestaan löytyvät seuraavasta linkistä:
Israel Roung oli aloitteentekijänä Pohjoismaisen
saamelaisinstituutin NSI:n perustamiselle. NSI perusti hänen nimeään kantavan
stipendin vuonna 1983 ja stipendi on tarkoitettu edistämään saamelaista
tutkimusta.
Toivottavasti Utsjoella
juuri vieraillut ja ILO 169 -asiaa kommentoinut Suomen ruotsalaisen
kansanpuolueen RKP:n puoluehallituskin lukee pohjoisen pääkirjoittajia ja oman
ydinalueensa perehtyneen journalistin kolumneja.
Lukusuositukseni
kohdistuu myös ja etenkin Erika Sarivaaran väitöstutkimukseen.
Veikko