Tervehdittyään hän avasi keskustelun kertoen lukeneensa ILO
169 -sopimusta, varmuuden vuoksi useampaan kertaan ja ajatuksella.
”Sopimuksella on kansainvälisessä tulkinnassa tarkoitus
nostaa ratifioivan maan alkuperäiskansan oikeudet samalle tasolle muiden kansalaisten
kanssa. Minusta Suomi on tuon hoitanut ajat sitten kun tarkoitetaan saamelaisia
ja vienyt heidän oikeutensa niin sanottuihin perinne-elinkeinoihin liittyen ja
niiden varjolla Metsähallituksen toimesta muita kansalaisia edellekin”, hän
sanoi.
Kysyi vielä pitäisikö Suomen tosiasiassa tarkentaa vaikkapa
erämaalakia kansalaisten luonnonkäytön kannalta tasa-arvoisempaan suuntaan.
Siinäpä yksi tulkinta niin sanotusti katutasolta.
Samaan aikaan Facebookissa Inarin kansalaiskanavalla käydään
keskustelua ILO-sopimuksesta ja saamelaisuudesta. Siellä antaa inarinsaamelainen
maisterishenkilö ymmärtää tarvetta sopimuksen ratifiointiin olevan, näkemystään
kuitenkaan sen kummemmin käytäntöön sovittamatta. Toisaalla inarinsaamelaisia
edustava yhdistys on vastustanut ratifiointia katsoen sen palvelevan kovin
heikosti nykyajassa Inarin alkuperäisintä, saamelaiskäräjillä perinteisesti paitsiossa
pidettyä saamelaisväestöä.
Ja vielä toisaalla
samaisessa sosiaalisessa mediassa saamelaispolitiikan vanhat mestaroijat,
tohtorit Pekka Sammallahti ja Marjut
Aikio, ovat saamelaispoliitikko Nils-Henrik
Valkeapään tukiessa karistaneet
naftaliinit harteiltaan ja käyneet hyökkäykseen tohtori Erika Sarivaaran esiin nostamia statuksettomia saamelaisia vastaan –
ja tietenkin siinä kärkenään Erikaa vastaan.
Heillähän se on se ainoa tieto ja totuus niin saamelaisuudesta
kuin suomalaisistakin? Toisaalta heillä on asiassa kiinni koko elämäntyö ja
siitä karttunut tai jäljelle jäänyt arvovalta. Hieman jääviyttä siis käydä
muiden tutkijoiden töitä ja ihmisten identiteettejä lyttäämään?
Ja samalla karkeasti politikoimaan.
Vai eikö politikointia ole esimerkiksi Sammallahden
seinällään heittämä herja, jolla hän kommentoi perustuslakivaliokunnan jäsenen
Tuija Braxin esityksestä tehtyä YLEn uutista:
”Brax: Ahtisaari sovittelemaan saamelaiskysymystä – oikeampi
otsikko olisi: Ahtisaari sovittelemaan etnistä häirintää.”
Samaan jopa lapsellisuuksiin menevään politikointiin ja
leimaamiseen päätyy Sammalahden ja Aikion ruudin polttaminen siitä, onko Pertti Eilavaaralla jotain meriittiä
kansainvälisen oikeuden asiantuntijana, professorina ja niin edelleen.
Leimaaminen ja stalinistinen aggressiivisuus on ollut aina aseina näille
politiikkansa rakentajille ja siinä mäiskeessä olen minäkin vaatimaton
maatiaistoimittaja noussut joskus asemaan ansaitsemattomaan.
Kuten myös Enontekiön kunnanjohtaja Mikko Kärnä, joka leimoja kaihtamatta on käynyt keskustelua tuolla
Sammallahden kanavalla torjuen ja kyseenalaistaen kärsivällisesti sen pahimpia
mokia. Käykäähän poliitikot ja miksei muutkin tahot lukaisemassa https://www.facebook.com/sammallahti
!
Mitä Tuija Braxin esitykseen Martti Ahtisaaresta sovittelijana tulee, on hän hieman oikeilla
jäljillä siinä, että tässä ILO-sotkussa tarvitaan riippumatonta tahoa
selvittämään mitä kukakin vaatii, pelkää, luulee tai tietää kyseisen sopimuksen
tiimoilta. Tarvitaan siis muun muassa kuntien vaatima olosuhdeselvitys siitä,
millainen on Suomen oikeuksissaan jälkeen jäänyt alkuperäiskansa ja onko
sellaista, ja tarvitaan myös riippumatonta selvitystä siitä miten ILO 169 -sopimusta
tulisi Suomen tilanteessa kansainvälisiin esimerkkeihin peilaten soveltaa ja tarvitaanko
koko ratifiointia.
Minulla oli tilaisuus saada selkoa muun muassa entisen
oikeusministeri Braxin ja muiden perustuslakivaliokunnan jäsenten näkemyksistä
ILO-asiassa. Puheenjohtaja Johannes
Koskisen näkemykset ovat olleet julkisuudessa ja edustavat hänen vankkaa,
jo aiemmin oikeusministerinä hankittua tietoa sekä tuntumaa tilanteeseen. Myös
Braxin ajatukset tuntuvat ministeriaikojen kommentteihin nähden muuttuneen,
mutta niitä en tässä tarkemmin arvioi.
Paitsi että Brax tuntui Ahtisaaresta kirjoittaessaan olevan
edelleen sitä mieltä, että väärät tiedot ja pelot ILO-sopimukseen liittyen
eläisivät pohjoisessa jotenkin niin sanotun ” muun väestön” piirissä. Jos
Braxilla on suinkin tilaisuus perehtyä tarkemmin erilaisten saamelaispolitiikan
sammallahtien ja scheininien kannanottoihin ja vaatimuksiin, hän ehkä vielä
nykyistä selkeämmin voi rohkaistua toteamaan missä koko kahinan sylttytehdas
on.
Aikanaan saamelaisvaltuuskunta päätyi eripuraiseksi
käsitellessään tohtori Kaisa Korpijaakon
ja OTK Heikki J. Hyvärisen pitkälti
kynäilemää vuoden 1990 saamelaislakiluonnosta. Silloin saamelaisvaltuuskunnassa
ja toki myös ”muun väestön” piirissä havahduttiin huomaamaan mihin lakiluonnos
laiksi säädettynä olisi saattanut pohjoisten kuntien elämänmenon - niin saamelaisten
kuin muidenkin osalta.
Sen jälkeen samaan maaliin ja samoin perustavoittein on
yritetty vaatimalla ILO 169 -sopimuksen ratifiointia.
Ehkäpä siksi inarinsaamelaisten yhdistys tai vaikkapa
saamelaisten yrittäjien järjestö nytkin vastustavat hanketta. Niissä tiedetään
tai ainakin osataan arvioida mitä ratifiointi saamelaiskäräjien johdon ajamin
tavoittein toisi tullessaan.
Oman ongelmansa ratifiointiin tuo vielä historiallinen Lapinmaa
lappalaisineen. Sitähän eivät 1970-luvulla Pohjolan kartalle ilmaantuneen
Saamenmaan johtajat tahdo tunnustaa.
Vielä kommentti Martti Ahtisaaresta ILO-kiistan sovittelijana:
”Eivät kaikki voi olla saamelaisia”, lausui presidentti
Ahtisaari taannoin kun häneltä kysyttiin saamelaismääritelmästä. Lausui,
vaikkei kysymys kuulunutkaan pitäisikö kaikkien päästä saamelaisiksi.
Ahtisaarella kerrotaan olevan myös perhepiirin sukulaissuhde keskeisesti
saamelaispolitiikkaa muokanneeseen henkilöön.
Että taitaa niitä leimoja kolmenkymmenen vuoden kiistan
ajalta löytyä puolelta jos toiselta.
Veikko