perjantai 7. syyskuuta 2012

Kunnan pohjakosketus herätti vanhan laivurin

Kun jäin pois toimittajan palkkatyöstä, minua kyseltiin saman tien lähtemään mukaan kunnallispolitiikkaan. Kyselijöitä on senkin jälkeen kuluneena kesänä riittänyt ja sopivuuttani on arvioitu paikallislehti Inarilaisen tekstiviesti- ja lukijapalstoilla. Erinomaisuudestani eri mieltä olevat anonyymit ovat esittäneet näkemyksiään median kommenttipalstoilla, esimerkiksi kun on nokiteltu Inarin seurakunnan seurakuntapastorin erottajaisista ja siitä syntyneestä mediahälystä.
Kelpaan siis myös syntipukiksi silloin jos muitakaan sopivampia ei tunnu löytyvän.
Olin melkoisen kypsynyt kunnallispolitiikkaan seurattuani sitä töikseni lähes 40 vuoden ajan julkisen sanan penkiltä, ensin toistakymmentä vuotta Länsikairassa ja vuodesta 1985 alkaen Ylä-Lapin puolella. Siinä ajassa ehtii nähdä sekä hyvää että huonoa kunnan asioiden hoitoa, kuntalaisten asialle omistautuvia persoonia ja omia asioitaan kunnallispolitiikkaan hoitamaan tulleita luikureita. Oma lukunsa kuntapäättäjinä ovat olleet tyypit, jotka ovat pystyneet istumaan kokonaisen vaalikauden hiljaa, vain äänestyksissä ryhmäpomon määrääminä ”jaa” tai ”ei” henkäisten.
Vielä aivan viime viikkoihin saatoin kyselijöille vilpittömästi ennakoida, etten lähde yrittämään syksyn kunnallisvaaleissa Inarin kunnanvaltuustoon. Itseään tuntien tietää, ettei voisi istua siellä vain tuolin lämmittäjänä. Olisi tehtävä töitä ja riittäisikö ikääntyvän miehen puhti niihin?
Kun jossain vaiheessa minulta ikään kuin suosituksena kyseltiin, mihin ryhmittymään lähtisin ehdokkaaksi jos olisin politiikkaan pyrkimässä, sanoin että kokoomukseen. Ryhmän enemmistö oli mielestäni jo kahdella vaalikaudella osoittanut katsovansa kunnan asioita kansalaisten näkökulmasta, ei pelkästään kunnanjohtajan kulmakarvojen asennosta.
Valitettavasti näillä kahdella näkökulmalla on ollut usein selkeä ero.
Joitain päiviä sitten allekirjoitin paperin, jossa ilmoitan suostuvani Inarin kokoomuksen kunnallisvaaliehdokkaaksi. Ilman puolueen eli Kansallisen Kokoomuksen jäsenyyttä. Vaikka puolueiden linjaukset ja tekemiset heijastuvat valtakunnan tasolta kuntiin, minusta kunnissa harjoitettavan politiikan on siis lähdettävä kuntalaisista ja heidän tarpeistaan.  Ja puolueista puheen ollen, jos Inarissa olisi viime kausina yrittänyt lehdistön penkillä määrittää valtuustoryhmien tekemisten perusteella niiden asettumista perinteiselle puoluekartalle, olisi joutunut usein miettimään kumpi se olikaan tyyrpuuri ja kumpi paapuuri.
Mikä sitten sai mieleni muuttumaan eli pyrkimään kunnanvaltuutetuksi?
Syynä oli Lapin Kansasta lukemani uutinen, joka kertoi Inarin vielä alkukesästä vakaan talouden aallonharjalla seilanneen talouden karahtamisesta karille. Tosin ”vain” 1,4 miljoonaa maksavalla pohjakosketuksella, mutta josta kolhusta seuraisi loppuvuodelle erinäisiä kunnan perustoimintojen kiristyksiä, perinteisine käyttötalouden hankintakieltoineen ja niin edelleen.
Samaisella kunnanhallituksen esityslistalla taidettiin pohtia syitä henkilöstön parissa lisääntyneisiin sairauslomiin ja -poissaoloihin, aivan kuin niitä ei edellisten vuosien talouden paikkaustalkoiden jäljiltä tiedettäisi.
Siis montako vastaavaa uutista olen vuosien varrella syksyn budjettivalmistelujen edellä kirjoittanut? Monestiko näillä synkistelyillä on pantu luottamushenkilöt nöyriksi hyväksymään yhä uusia peruspalvelujen ”kehittämistoimia”, suomeksi näivettämisiä, tai veron- ja taksankorotuksia, jotka myöhemmin maistuvat harhautukselta kunnan miljoonia plussalla olevan tilinpäätöksen rinnalla.
Talous siis peruspalvelujen puolella kiristyy, mutta kunnalla riittää vuodesta toiseen miljoonia erilaisiin hankkeisiin, joihin sen ei tarvitsisi minään roskapankkina sekaantua.  Onko kunta seuraavaksi pyrkimässä Saariselän rinnebisneksen ohessa hotelliyrittäjäksi? Tai ainakin sellaisen subventoijaksi?
Tällä tiellä ei tule loppua käsi ojossa vastaan tulevista.
On kehuttu, ettei peruskunnalla ole paljon velkaa. Eipä niin, koska velat ujutetaan erilaisiin yhtiöihin, joiden on ne joskus maksettava. Yhtiöiden velanotto kysyy kuitenkin myös veroeuroja. Paljonko lienee nykyään jo esimerkiksi kunnan elinkeinoyhtiöön pumpattu oma pääoma ja mitä sillä on lopulta saavutettu? Kaipa koko kyseistä yhtiötä ollaan nyt kuittaamassa lumeen kun sen toimintoja ollaan siirtämässä jollekin Nordicalle? Ja Jannea odottavat uudet toimitusjohtajahaasteet Saariselällä, Reijon oikeana kätenä?
Alkaa olla monien ja ikävienkin kysymysten aika. Eli esimerkiksi paljonko viimeisten kolmen valtuustokauden aikana tehdyillä miljoonapuuhilla on oikeasti edistetty Inarin kunnan työllisyyttä, pysäytetty väestön poismuuttoa, parannettu kuntalaisten palveluja tai kevennetty heidän elinkustannuksiaan? Entä olisiko kaavoituksessa ollut parempi edetä sanelun ja törmäilyn sijasta ensin kuntalaisten kanssa keskustellen, sopien ja neuvotellen?
Joku sanoo tässä vaiheessa, että on katsottava eteenpäin, ei taakse. Aivan, mutta on katsottava taakse tietääkseen mitä sinne jätettyään edestä pian löytää.
Kun Inarin kunnassa on harjoitettu ja harjoiteltu kuntalaisten pääomittamaa yrityksenä ja yrittäjinä olemista, voitaneen kai yritysmaailman tavoin alkaa kysyä myös johtajien onnistumisia.



Veikko

Jk.  Tänään Enontekiön kunnanjohtaja Mikko Kärnä ottaa Lapin Kansassa kantaa ympäristöministeriön ja Metsähallituksen yksipuoliseen tapaan tulkita biologista monimuotoisuutta koskevaa YK:n yleissopimusta eli niin kutsuttua biodiversiteettisopimusta ja sen artiklaa 8j. Siinä sopimuspuolina olevat valtiot sitoutuvat kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti kunnioittamaan, suojelemaan ja ylläpitämään alkuperäiskansojen ja paikallisten yhteisöjen sellaista tietämystä, keksintöjä ja käytäntöä, joka sisältyy biologisen monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön kannalta perinteisiin elämänmuotoihin ja edistää ja laajentaa niiden soveltamista mainittujen yhteisöjen luvalla. Artiklan soveltamiseen liittyy myös perinteisestä luonnon kestävästä käytöstä saadun hyödyn tasapuolinen jakaminen yhteisöille.
Kärnän mukaan Metsähallitus toteuttaa Ylä-Lapissa maankäytön suunnittelussa biodiversiteettisopimusta noudattaen vapaaehtoista Akwé: Kon ohjetta, joka on laadittu alkuperäiskansa- ja paikallisyhteisöjen perinteisesti asuttamilla ja käyttämillä maa- ja vesialueilla olevien hankkeiden vaikutusten arviointia varten. Kärnän mielestä Metsähallitus soveltaa ohjetta puhtaasti saamelaisnäkökulmasta jättäen huomiotta muut artiklassa 8j mainitut paikalliset yhteisöt, kuten lapinkyläyhdistykset, kyläyhdistykset sekä perinteistä elämäntapaa harjoittavien ihmisten edustajina esimerkiksi kalastusalueet ja metsästysseurat. Myös kunnat ovat Kärnän mukaan paikallisyhteisöjä. Perinteisistä elinkeinoista hän nostaa ympäristöministeriön ja Metsähallituksen suosimien poronhoidon ja luontaiselinkeinojen rinnalle Lapissa satoja vuosia vanhan matkailun. Lisäksi esimerkiksi Inarissa näen perinteisiin valtionmailla toimiviin elinkeinoihin kuuluvan niin ikään satoja vuosia harjoitettujen metsätalouden ja kullankaivun, joiden kestävyys luonnon kannalta kyllä kestää vertailun noihin muihin elinkeinoihin nähden.
Olen Mikko Kärnän näkemyksen takana. Omalta osaltani toivon ja toimin sen suhteen, että myös Inarin kunta saadaan heräämään ja kartalle sen tulevaisuuden kannalta elintärkeässä maiden ja vesien käytön kysymyksessä. Siihen liittyy vahvasti myös inarilaisten ihmisten tasavertaisuus.

11 kommenttia:

  1. Olet sinä tosiaakin Väsymätön Väänänen!

    Olen kuitenkin sitä mieltä, että suostuit ehdokkaaksi väärään porukkaan, väärään aikaan ja ihan väärissä vaaleissa. Tarmokkaana miehenä olisit kyllä halutessasi voinut löytää ehdokkuudellesi varmasti paremman kunnankin, en epäile yhtään.

    Mitä ihmettä Sinä ajattelit siellä selkärangattomien seurueessa puuhastella?

    Seura tekee kaltaisekseen ja useampi vuosi saattaa tartuttaa luumädän Sinuunkin. No, onpahan helpompi taipua Johtajan edessä.

    Voi Veikkonen, ei yksi Mies Inarin päättäjäkaartia järkiinsä saa, et tainnut hoksia sitä seurakuntaelämästä? (Eikös siinäkin porukassa ollut joskus muinoin joku puuseppä vaikuttamassa?)

    Kaikesta huolimatta menestystä ja onnea vaaleihin. Luullakseni tulet keräämään poikkeuksellisen äänisaaliin.

    PS: Väliäkö sillä mitä Inarissa velkaa on kun herra Käteinen hoitaa koko Suomen kerjäläisten kaartiin.

    VastaaPoista
  2. En lähtenyt mukaan pelkästä politiikkaan pyrkimisen halusta. Tuli vain tuo tilanne, jossa tuntui olevan pikkupakko ryhtyä kyseenalaistamaan vuodesta toiseen käytettyä keinoa päättäjien jo muutenkin painuneen selkärangan köyristämiseksi. Nykyisissä pitkälle jatkuvissa talouden epävarmuusnäkymissä ei ole varaa enää pelleillä alibudjetoimalla kunnan perustarpeisiin tarvittavia menoja eikä etenkään harrastella niiden kustannuksella turhia ja jopa katastrofeiksi osoittautuneita yritys- ja "elinkeinohankkeita".
    En usko olevani mikään Jeesus, joka yksin pystyisin saamaan aikaan mitään mullistusta, saati olemaan mikään talouden ihmeguru. Sellaisia talouden ihmemiehiä ja -naisia ei Inarin kunnanvaltuustosta ole näihinkään asti näkynyt, vaikka mahtailua toisten tiedon vajeista on kyllä kuultu. Pyrinkin synnyttämään debattia kunnan asioiden hoidosta ja politiikan suunnista, jolla toivon havahduttavani myös nuukahtaneet ryhmät ja yksittäiset nyökähtelijät selvittämään, miten erinomaisesti heidän tekemisensä tai tekemättömyytensä ajaa missäkin asiassa kuntalaisten etua. Pelkkä länkyttäminen tai yhtiösalaisuuksiin vetoaminen ei voi enää riittää äänestäjille. Omaa osaamistani lisätäkseni aion harjoittaa "tutkivaa kunnallispolitiikkaa".
    Viittaat seurakuntaelämän karuihin opetuksiin. Tällä kerralla uskon ja toivon, ja olen suorastaan vakuuttunut, että ryhmä johon lähden mukaan, ei ole yhtä helposti Johtajan muilutettavissa kuin se taannoinen lupauksistaan huolimatta sitten oli. Jotain ehkä olen oppinutkin tuolta retkeltäni pimeyteen.
    Sanot väliäkö sillä paljonko Inarilla on velkaa kun Käteis-Jyrki hoitelee koko Suomen kerjäläisten kaartiin. Kuten edellä tulevaisuuden näkymistä totesin, olen Suomen tilanteesta huolissani, vaikken pystykään hahmottamaan kuinka paljon huolissani minun ja muiden tavallisten kansalaisten tulisikaan olla. Se on kuitenkin selvää, ettei kunnille sada mannaa mistään päin vuosiin ja ehkei enää edes vuosikymmeniin.
    Mitä "luumädän" tarttumiseen tulee, luotan lähes 40 toimittajavuoteni aikana ja niiden monissa tuiskeissa saamaani immuniteettiin.



    VastaaPoista
  3. En toki väitä tietäväni mikä se oikein tieto ja tapa toimia on. Sellaista gurua ei taida olla olemassakaan.

    Yleensä paras tapa löytyy porukalla yhteisesti etsitystä ja päätetystä menettelystä. Siis silloin kun sitä yhteisen päätöksen muodostumista ei pysty mikään ryhmä tai henkilö manipuloimaan ja vääristämään liikaa. Manipulointiahan tapahtuu lähes jokaisen päätöksen valmistelussa, se on selvä asia. Valtuutetut luultavasti tiedostavatkin sen, mutta pystyvätkö korjaamaan tilanteen on eri juttu.

    Miten sitten rivivaltuutettu pääsee käsiksi yksityiskohtaisesti "kunnallisiin osakeyhtiöihin" niin ei kai mitenkään. Sehän on ollut yksi tuollaisten yhtiöitten perustamisen tavoite. Eikä siihen riitä rivivaltuutetulla aikaakaan sikäli kun on työelämässä mukana.

    Pitäisi saada aikaan yhteenveto eri yhtiöitten tilasta ja yrittää niitten perusteella päätellä missä mennään. Tosiasia kuitenkin on, että yhtiön tilinpäätös ja tuloslaskelma näyttää juuri sellaiselta kuin yhtiön johto haluaa sen näyttävän. Totuuden kanssa sillä on tekemistä vain soveltuvin osin. Eli yleensä hyvin vähän! (Sen vuoksi suuressa maailmassa pyritään yhtenäistämään tilinpäätöksiä esimerkiksi IFRS määräyksillä ja muilla vastaavilla suosituksilla) Uskoisin, että tutkivalle kunnallispoliitikolle on tilausta ja ainakin työsarkaa "yli kylykien".

    Jos seurakuntaelämässä muiluutuksen käytännön voimana toimi "henkinen johdatus", niin nyt sitten törmäät huomattavasti väkevämpään vääntökapulaan nimeltään "raha". Eipä taida olla sen ylitse käynyttä "työkalua".

    Tosi on, ei tavallisten kansalaisten kannata kovin paljon Jyrki&Jutta Co:n tekemisistä välittää. Todelliset päätökset tehdään muualla ja siinä pelissä Suomella on vain maksajan asema. Ollaan kuule "ringside" paikoilla ja ne liput on melkosen kalliita. Niitä maksavat lapsenlapsemmekin.

    Kunnallispolitiikassa pitäisi saada aikaan työpaikkoja, taikka ainakin pystyä muuttamaan yltiösuojelu rahaksi jos ei muuta. Taikka hankkimaan kuntaan mammonaa matkailulla, kaivoksilla, tai vaikka suplaatikkoja tekemällä. Pääasia, että niistä kertyy tuloja, reilusti. Kerjäläisoopperan laulaminen Helsingissä ei kyllä auta sitäkään vähää, mitä se on ennen auttanut.

    Ei Veikkonen lehterillä hankittu "A" viruksen immuniteetti kelpaa valtuustossa tartuntoja aiheuttavaan "P" virukseen, joten olehan tarkkana.

    Niin ja muista: "Demokratia on niin kallis asia, ettei sitä parane antaa jätkien käsiin"

    VastaaPoista
  4. Sen verran laventaisin tuota immuniteettisuojaa, että ei se ole kertynyt pelkästään lehterillä istuen. Siellä takamaastossa on monenlaista yritystä saada kaveri hyvällä tai pahalla hyväksi veljeksi tai ainakin aljuksi. Ja jos ei se onnistu, ainakin hyllytetyksi. Ja yritystä noissa kaikissa tyyleissä on ollut Inarin kunnanjohdonkin suunnasta. Eli että puolin ja toisin varmaan jo tiedetään mitä kannattaa yrittää ja mitä etenkään ei.
    Tuosta tiedonsaannista: Olen viime vaalikausillakin saanut kuulla ja nähdä miten rivivaltuutettuja yritetään pitää ja on onnistuttu pitämään pimennossa asioiden valmistelusta mahdollisimman pitkään ja kuinka yhtiöt ja luottamushenkilöiden kytkeminen niiden hallituksiin on vienyt tietoa piiloon ja suita suppuun. On kuitenkin niin, että mediassa (ja supossa) harjoitettava vanha kunnon "kerrosnuuskinta" tepsii tällaisissa tapauksissa. Ainoa rajoittava tekijä tutkivalle journalismille ja varmaan myös tutkivalle politiikalle on aika - tai sen puute. Viimeisen kuluneen vaalikauden aikana sain töissä ollessani useita mielenkiintoisia vinkkejä mm. kunnan ja sen yhtiöiden toilailuista sekä erilaisista sidosyhteyksistä, mutta kunnollinen paneutuminen niihin oli kiinni yleensä ajankäytöstä. Helpoin ja usein nopein tapa oli hieman vain potkaista ampiaispesää ja katsoa millainen pöllähdys siitä seuraa. On tietenkin valitettavaa, jos kunnallinen luottamushenkilö joutuu äänestäjiensä asioissa toimimaan kuin jokin nuuskija.
    Tuohon mitä sanot "porukan" yhteistyöstä on paras tapa saada aikaan kestäviä päätöksiä. Se, että tarjotaan vain yksi esitys ja sille yksi ratkaisu, joka porukan on nopeasti hyväksyttävä osoittaakseen fiksuutensa, ei ole oikeaa kunnallista toimintaa.

    VastaaPoista
  5. No sitten kun olet saanut selville kunnan ja sen yhtiöitten kammottavan velkataakan, niin mitäpä aiot tehdä?

    Pidän nimittäin selviönä, että siellä niitä velkoja piisaa, enkä ole kuullut pienintäkään vihjettä siihen suuntaan, että velat olisivat vähentyneet. Päinvastoin.

    Tietysti elinkeinotoiminnassa käytetään velkaa ja enimmäkseen tuloksen parantamiseksi, siis investointeihin. Joissain tapauksissa velalla vältellään veroja ja saadaan samalla vivutettua oman pääoman tuottoa ylöspäin.

    Minkä vuoksi kunnalla olisi syytä menetellä samalla tavalla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Velkojen kokonaistilanne on peruste käydä sekä päätöksenteon sisällä että etenkin julkisesti peräämään miten sitä aiotaan selvittää. Esimerkiksi kiinteistöverojen nostaminen reilun miljoonan lisäeuron keräämiseksi velanhoitoon on mielestäni osoitus siitä, että tilanne on ollut poissa hallinnasta tai ainakin luisumassa ojaan. Minusta velanottoa ja velkojen varaan tehtyjä "heräteostoja" voidaan käyttää myös kunnan johtamisen arviointiin. Toisin sanoen kuinka paljon kunnalle tosiasiassa turhilla investoinneilla on heikennetty sen kykyä vastata jatkossa eteen tulevista todella tarpeellisista ja pakollisista investoinneista. Hyvä esimerkki oli Inarin kouluremontti, jota kauhisteltiin ikään kuin yllätysinvestointina siinä kaikkien muiden kalanviljelylaitos-, saamelaiskulttuurikeskus- kaukolämpö-, jätevesipuhdistamohankkeiden keskellä. Ja että sekin kouluremontti ja siihen liittyneet päiväkoti-, terveystalo ym:t lisätilat taisivat tulla tehdyiksi ainakin osittain pelkkinä maaliremontteina, joilla mahdolliset homeongelmat saatiin peiteltyä hetkeksi, mutta joiden epäillään jo nyt aiheuttaneen joissain talon käyttäjissä (työntekijöissä ja asiakkaissa) altistumisoireita.
      Olen tehnyt ikäni työtä julkisuuden kautta ja samaa foorumia aion käyttää myös kunnallisissa luottamustehtävissä sikäli jos tulen niihin valituksi. Tiedän varsin hyvin, että suutani yritettäisiin siellä sulkea mm. yhtiö- ja muiden salaisuuspykälien nojalla, mutta niille löytyvät vasta-argumentit helposti. Asioiden selvittelyssä pitää luottamushenkilöiden tukeutua ja voida tukeutua myös asiantuntijoihin, sillä oma kyky ei todellakaan riitä kaikkien koukeroiden selvittämiseen. Kun kyseessä on esimerkiksi kunnan- ja konserniyhtiöiden johtajien toiminnan arviointi, ei sitä voida jättää ja antaa kyseisten henkilöiden itsensä tehtäväksi - kuten nyt kerrotaan olleen esimerkiksi kunnan johtamistavoitteiden toteutumisen arvioinnissa.
      Juuri tänä aamuna Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Timo Kietäväinen varoitteli radiossa kuntien syvenevistä talousvaikeuksista, joiden johdosta mm. niiden kyky huolehtia tulevista, pakollisista investoinneistaan vaarantuu. En tähän löytänyt hänen sanatarkkaa lainaustaan, mutta sanoma on tuollainen. Jos kunnassa joudutaan korottelemaan veroja jo pelkästään velanhoidon nimissä, ja kun nytkin päällä on käyttötalouden puolen hankintakieltoja, samanaikainen puhe tulevista miljoonasatsauksista ns. elinkeinohankkeisiin tuntuu järjen vastaiselta - etenkin kun selvää näyttöä edellistenkään sinällään varmaan "mukavien" satsausten kestävistä tuloksista ei ole ollut esittää. Ja miten tuloksia olisikaan esittää hankkeista, joiden hyötyjä ei ole ennakkoon mitenkään tarkemmin laskettu tai arvioitu, puhumatta mahdollisesta riskeistä. Jälkimmäisistä erinomainen esimerkki on Peuravuonon sahan lyhyt saattohoito kunnan piikkiin.

      Poista
  6. Ampiaispesiä potkimalla Sinä olet kyllä kohta paukamilla, samoin lähelläolijat. Se saattaa ryhtyä äkkipäätä kyrsimään...

    Pidän ilmeisenä, ettei Sinun tarvitse vielä vuosiin varata ikkunapaikkaa Männiköstä, mutta entäpäs ne muut jotka tarvitsevat eivätkä saa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viittaat pääpistiäisten pitkään muistiin. Joitain viitteitä siitä on joissain tapauksissa annettu, mutta kun en ole ollut tosiaan vielä mitään ikkunapaikkaa anomassa, ovat jääneet enemmän huuruisiksi surinoiksi jostain taksin takapenkiltä. Ei auta kuitenkaan ruveta ennakkoon pelkäämään eikä petaamaan sattumia Männikön päivittäiseen vellikuppiin. Ei niitä kuitenkaan sitten tilanteen jo ollessa päällä riitä.

      Poista
  7. Pienenä kuriosiittina siitä Männikön ikkunapaikasta.Tulevan remontin tai laajennuksen ikkunoista ei näe jokimaisemaa,vaan parkkipaikan. Vanhukset ei kuulemma tykkää maisemien katselusta vaan haluavat nähdä ikkunastaan ihmisiä.(lue parkkipaikan!) Kannattaako sittenkään varata sitä ikkunapaikkaa?

    VastaaPoista
  8. Jos ja kun sinut valitaan valtuustoon ja edelleen eri tehtäviin niin koeta ensimmäisenä hommata sille yhdelle johtajalle pysyvä hankintakielto. Sen saha ja muita ihan päättömiä ostoksia ja niiden jälkilaskuja ei tarvinne enää sietää.

    VastaaPoista
  9. Niin, siellä yritysmaailmassa sehän on johtajille että tulos tai ulos. Paitsi Nokiassa Eeloppi taitaa olla rauhassa kuin johtajat kuntakonsernissa?

    VastaaPoista